Kuluneen kahden viikon ratsastukset

Löydettiin pari viikkoa sitten aivan ihana uusi maastoreitti. Okei, tuolle reitille pääseminen on hieman hankalaa kun pitää ylittää yksi märkä paikka, missä virtaa puro ja tien alussa on inhottavan terävää soraa, mutta sen jälkeen; Ihanaa koivukujaa pitkän matkaa. Aivan täydellinen laukkatie! Tuohon kun saisi pari pientä maastoestettä...

Juttutuokio

Koivukuja

Likomärkänä sateessa ja Iitu ojentaa säärtä

Molemmat hevoset on olleet aivan mahtavia ratsastaa. Iitun kanssa on käyty ihan kahdestaankin maastossa, mutta kaikista hauskinta on ollut hyppääminen. Iitulla on aivan uskomattoman pehmeä hyppy! Alussa en millään osannut olla oikein hypyssä, yritin itse liikaa, vein Iitua väkisin esteelle ja yritin saada yli. Tällöin olin joko liian ajoissa hypyssä tai liian myöhässä. Nyt olen oppinut olemaan kyydissä rennosti niin, että annan Iitun mennä ja vain matkustan mukana. Olen harjoitellut niin, että en nojaa kovasti eteen hypyssä, vaan istun normaalisti suorassa ja katson kauas eteen. Iitun hyppy on niin miellyttävä ja ilmava, että voin huoletta antaa vain mennä.

Totesin Iitun turparemmin tarpeettomaksi, joten se lensi varustelaatikkoon, eikä tule takaisin, ellei Iitu ala hankalaksi. Muotoiltu kolmipalakuolain tuntuu istuvan hyvin  suuhun, mikä lopetti suun aukomisen verrattuna perus nivelkuolaimeen. Ainoa ongelma D-kuolaimen kanssa on ohjat, joita saa aina taluttamisen jälkeen korjailla kun tuppaavat kierähtämään kuolaimen etupuolelle.

Hyppäämisen ja vaihtelevien maastolenkkien lisäksi ollaan käyty myös kahlailemassa järvellä. En voi käsittää miten aloitin aikoinaan ratsastuksen ilman satulaa ja painoin hurjaa laukkaa poneilla tuulihousut jalassa ja hyppäsinkin vielä. Nyt aikuisiällä tuntuu olevan törkeän huono tasapaino ilman satulaa, enkä löydä sopivaa asentoa esimerkiksi ravissa. Kaikkeen tottuu onneksi ja paluumatka järveltä sujui huomattavasti helpommin jo. Itse olin Simolla liikkeellä ja Simolla on onneksi aivan täydellinen selkä istua, Simolla on hyvä säkä ja isot lavat, joten selässä on selkeä kuoppa, missä istua. Iitu onkin selältään sellainen pyöreä pötkylä ja sieltä liukuu tosi helposti pois.

Laitan myöhemmin videota lenkistä ilman satulaa ja meidän uudesta lenkkikaverista.