Taipuisa Simo koulutunnilla

Viikko sitten sunnuntaina oltiin maneesilla kouluvalkussa ensimmäistä kertaa läpiratsastuksen jälkeen. Simo oli kuin uusi hevonen, tai ainakin melkein. Simo taipui mukavasti ihan koko kropastaan ja haki muotoon hyviä pätkiä. Koska alkuverkka tapahtuu jo matkalla maneesille, aloittelimme kevyellä ravilla tehden pääty-ympyrät. Ideana oli vaan saada rehellisesti taipumaan kunnolla. Tämän jälkeen vaihdettiin  harjoitusraviin, jolloin käännyttiin vähän keskihalkaisijan jälkeen päädyssä ja väistätettiin uralle, josta heti laukan nosto. Vasempaan kierrokseen meni hyvin, mutta oikeaan Simo tarjosi taas vastalaukkaa. Saatin sitten onneksi pari kertaa myötälaukka nousemaan, mentiin sitä lyhyt pätkä, laskettiin raviin ja kiitettiin.  Loppuraveissa keventelin kunnolla, koska Simolle tuppaa jäämään laukkavaihe päälle ja mentiin ravissa kahdeksikkoa. Simo näytti hikiseltä, mutta tyytyväisyydeltä reenien päätteeksi.



Olin todella tyytyväinen tähän kertaan kun ensimmäistä kertaa sain istua laukassa hiljaa paikallaan ja keinua laukassa rennosti mukana jalat alhaalla. Yleensä laukka on hirveää räpeltämistä, kun joudun ratsastamaan laukkaa eteenpäin, ajamaan Simoa ja se ratsastus ei näytä miltään nätiltä. Simolla on aika kehno laukkakunto, koska ei ole kuukausiin päästy laukkaamaan kunnolla maastossa. Tiet ovat olleet sen verran liukkaita, että lenkit ovat olleet melko pitkälti käyntilenkkejä.

Olen todennut, että meidän molempien heikkous on se oikea kierros. Varmaankin juuri vuosien maastoilun myötä.. Maastossa ratsastetaan tien oikeata laitaa ja mennään tavallaan koko ajan vasempaan kierrokseen kun usein joutuu asettamaan tiellepäin. Ei ihme, että ollaan toispuoleisia. Oikeaan kierrokseen laukatessa pitäisi olla sisäpohkeella todella napakka, että Simo ei yksinkertaisesti pääse puskemaan lapa edellä sisään, vaan että se takaosa tosiaan pysyy kanssa omalla paikallaan. Noh reeniä reeniä molemmille. Maastossa täytyy harjoitella tuon oikean laukan nostamista ja lopettaa laukka vielä kun on kivaa, eikä jäädä pusertamaan eteenpäin. Vasen laukka pyörii niin helposti, että kun pyydän oikeaa, alkaa sellainen kankea keinuhevoslaukka..




Seuraava valmennuskerta menee helmikuun loppupuolelle, mutta vien Simon tässä välissä taas läpiratsastukseen. Jos Simossa tapahtui yhden kerran jälkeen jo tuollainen muutos niin entäs sitten toisen kerran jälkeen.. Tuskin maltan odottaa :)

Laitoin kameran vaihteeksi maneesin päätyyn kuvaamaan, mikä osoittautui huonoksi ratkaisuksi kuvakulman ja valojen suhteen..

Ainiin, Simo on laihtunut joulu-tammikuun vaihteessa 50 kg, mikä näkyy jo satulavyössä. Kouluvyön jouduin vaihtamaan 60 cm pitkään ja länkkärissä kiristyy jo kolmanteen reikään. Edistystä! Nyt vaan sama tahti niin keväällä ollaan jo alle 500 kilon. Viime kesänä Simon paino oli 530 kg, mikä oli ihan ok, mutta nyt tähdätään alle 500 kg.


Kommentit

  1. Herra on kyllä hikisenäkin oikein södelmys :)
    Ja aina kuvissa suupielet pienessä hymyssä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, Simo on kyllä melkoinen veijari-velikulta ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit