Paluu arkeen

Nyt on synnytyslaitokselta kotiuduttu pienen rääpäleen kanssa ja arki saa alkaa. En tosin ymmärtänyt, miten paljon arki muuttuukaan, kun olen sidottuna pieneen ihmisenalkuun kellon ympäri. Raskaana ajattelin, että kun vauva on syntynyt niin ehtii ja jaksaa touhuta hervosten kanssa enemmän, mutta kun yöt meni ensimmäisen viikon puolen tunnin -tunnin yöunilla, ei normaalielämästä tullut mitään. Nyt rytmi on onneksi tasoittunut niin, että saa pari tuntia levättyä ja olen saanut vauvalle vahtijoita päivisin tunniksi, pariksi, jolloin olen päässyt tekemään hevosille kesälaidunta. Pienellä organisoinnilla arki onneksi järjestyy. Tosin hevosen selkään on turha haaveilla ennen juhannusta. Olenkin jo buukannut juhannukseksi itselleni rauhallisen maastolenkin Simon kanssa ihan kahdestaan.

Simo täytti virallisesti 20 vuotta torstaina 2.5. Minun oli tarkoitus kirjoitella Simosta ihan erikseen, mutta yllättäen lapsivesi meni samana päivänä ja seuraavat 5 päivää menikin sairaalassa. Onneksi minulla on luotettavia ja ahkeria vuokraajia ja hoitajia, jotka ruokkivat hevoset poissa ollessani. Yksin olisin ollut täysin pulassa.

Hevoset ovat laiduntaneet huhtikuun lopusta asti. Ensin vain tunti, pari päivässä, mutta tällä hetkellä ovat aamusta iltaan laitumessa ja otan ne vain yöksi tarhaan. Kunhan saan isomman kesälaitumen tehtyä hieman kauemmaksi, pääsevät kyllä heti kokonaan laidunelämän makuun. Tavoitteena on viimeistään kesäkuun alussa, mielellään jo viikon päästä, jos saadaan sähkö kulkemaan. Odotan kovasti laidunelämää, koska siellä hevoset alkavat taas laihtumaan päästessään liikkumaan isolla alueella ja heinäpömppökin katoaa kun kuivaheinä vaihtuu kokonaan vihreään.

Iitu nauttii auringosta
Simo -setä ja pikku Helga

Kommentit

  1. Onneksi olkoon perheenlisäyksen johdosta!

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea! Todella mielenkiintoista lukea uudenlaisesta arjesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pian sinullakin taitaa olla jo jännät paikat :)

      Poista
  3. Onnea pienokaisesta! :) Luettuani tämän, aloin miettiä oman lapsen vauva-aikaa. Ei kukaan varmaan voi valmistautua uuteen arkeen täysin, ennen kuin sitä täytyy alkaa elää. Ensimmäisestä vuodesta en edes paljon muista, mitäköhän mahdoin hevosten kanssa puuhata, ei mitään hajua ... :D Olin kyllä niin kiinni vauvassa ja toisaalta halusinkin olla, kerranhan hän vain pieni on. Muistan, että minulla oli tunne, etten oikein saanut aloitettua mitään asiaa, koska tuntui, että kun vauva nukkuu ja lähden käymään pihalla, en saa mitään aikaiseksi, kun hän jo taas herää. Sitten vain pyörin levottomana ja "odotin" hänen heräävän. Olisi varmaan pitänyt itsekkin nukkua päiväunia silloin, mutta en oikein osannut. :S Olet onnellisessa asemassa, kun sulla on vuokraajia ja apukäsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen kuullut monen suusta, että "kun vauva nukkuu niin äiti nukkuu", mutta joko silloin täytyy laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä jne. perus kotitöitä tai jos olisikin mahdollisuus nukkua päivällä, ei jostain syystä saa nukuttua. Ja tuo on niin totta, että se aika kun vauva nukkuu menee epämääräiseen pyörimiseen ja aloitetutkin hommat jää helposti kesken. Silloin kun mies on vahtinut vauvaa sen nukkuessa ja olen mennyt käymään hevosten luona, on vauva alkanut itkeä joka kerta silloin kun olen päässyt ovesta ulos. En tiedä, mistä se tietää, että nyt äiti kerrankin pääsi pihalle.. :D

      Hevosten liikutuksesta ei onneksi tarvitse murehtia, sen kyllä hoitaa joku muu, mutta olisi omilla hevosilla kiva päästä ratsastamaan myös itse, eli oman mielenterveyden kannalta olisi tärkeää päästä edes lyhyelle lenkille maastoon. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit