Riittävä lepo on kaiken A ja O + keväinen riesa

Mistä se johtuukin, että asiat hoksaa vasta vahingossa? Epäonnistuminen kääntyykin onnistumiseksi. 

Viime vuonna olin suunnitellut oikein kunnon kunto-ohjelman Iitulle. Lihasta kasvatettiin rankoilla hankitreeneillä ja kiipeilemällä mäkiä. Iitu sai yhden, max. 2 lepopäivää viikkoon ja muuten treenattiin ankarasti. Iitu ei silti vaan jaksanut ja ihmettelin, että jo on kumma kun ei kunto nouse vaihtelevasta treenistä ja rehun lisäämisestä huolimatta.

Tänä talvena Iitua on liikutettu vain 2-3 kertaa viikossa, mutta siitä huolimatta asia onkin kääntynyt niin päin, että nyt Iitulla on parempi kunto ja lihaskunto. Tätä olen pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että riittävästi lepoa suhteutettuna treenin rankkuuteen onkin itseasiassa toiminut paljon paremmin kuin vuoden takainen rankka treeniohjelma. 

Iitulla on selvästi enemmän motivaatiota myös liikkua eteen itse, kun ei ole niin väsynyt. Olin myös kaukaa viisas ja aloin juottamaan Iitulle jo viime viikolla yrittisekoitusta hengitysteille. Näin pahin siitepölyallergia ei ehkä pääse vielä niin pahaksi kun pysyy röörit auki. Vaikkakin Iitu on alkanut jo nyt yskiä tarhassa. Vissiin tuuli tuo taas jostain etelästä siitepölyä taikka kosteus ärsyttää hengitysteitä. Tosin ei Iitu syksyllä yski kosteista keleistä, joten allergiaa se taas on. Joka keväinen kiusa.

Toki Iitu on selvästi pyöreämmässä kunnossa kuin vuoden takaiseen verrattuna, mutta ei kuitenkaan ole lihonut merkittävästi kevyestä jaksosta huolimatta. Tällä hetkellä näen paljon paremmat lähtökohdat kevään kisakauteen kuin viime vuonna. Kun ei liikoja stressaile niin Iitullakin säilyy hyvä fiilis.

Iitu edellä, Helga perässä

Leikkejä Helgan kanssa

Simon kyljessä on mukavaa