Potku polveen ja ratsastusjousiammuntaa

Nyt on ollut työrintamalla kiirusta ja muutenkin niin huikeita kelejä, että ei ole käynyt mielessäkään kirjoitella kuulumisia. Ihanaa kun on niin kuivaa ja lämmintä. Laidunkin vihertää jo siihen malliin, että hevoset voinee päästää jo parin viikon päästä laitumeen, huippua!

Viimeksi kirjoittelin, kuinka ihanaa Simon kanssa on ollut. Simo on ollut ihan huippu viimeiset kolme viikkoa, ai että kumpa se olisi talvellakin yhtä helppo ratsastaa. Iitun kanssa onkin ollut yhtä vuoristorataa. Iitu on ollut tosi mukava ratsastaa yleensä, mutta nyt lämpimien kelien tultua on ollut todella tahmeaa menoa. Päästin Iitun toissa viikolla laitumelle maistelemaan vihreää, mutta Iitusta oli kivempi vaan riehua;





Tykkään siitä, että Iitulta löytyy luonnetta. Ihmistä Iitu kunnioittaa ja on oikein mukava käsitellä. Mutta kun Iitu pääsee vapaaksi niin sitten painetaan tukka putkella, perä lentää ja riehutaan. Iitu on laitumellakin kesäisin niin innoissaan, että kannattaa hieman varoa jos siellä kulkee, ettei Iitu ala pyytää mukaan leikkiin. Siinä saa äkkiä kaviosta. Iitu komentaa poikia tarhassa, vaikka Simo onkin johtaja ja Iitu sitten lopulta alistuu. Iitu muuten lähtee jo kuukauden päästä orin luo. Hui sentään kun aika menee äkkiä. Iitulla menee siellä viikosta kolmeen viikkoon. Pojat pääsevät sillä aikaa myös lomalle, omaan rauhaansa perälaitumelle, jossa käyn vain viemässä vettä ja tarkistamassa, että kaikki on ok.


Näiden unikekojenko pitäisi lähteä lenkille?



Vappupäivänä istuin 1,5 tuntia laitumella kyttäämässä lantanäytteitä. Luovutin kun kukaan ei kakannut. Täytyy uusia sama juttu nyt äitienpäivänä. Täytyy ehkä raahata jokin retkituoli mukaan, missä voin löhötä ja ottaa aurinkoa. Vappupäivänä käytiin myös Iitun ja Simon kanssa maastossa. Itse menin Simolla ja Marika Iitulla. Oli oikein mukavaa, mutta hevosilla ei ollut yhtään energiaa kun oli niin lämmintä. Hikosivat jopa käynnissä suitsien ja satulavyön alta sekä kaulasta. Kevät tuli niin yllättäen, että talvikarvaa lähtee edelleen.



Maanantaina käytiin ajolenkillä Simon kanssa. Maiju ajoi Simolla ja itse olin Iitulla mukana. Lenkki oli ihan ok, mutta Iitu kovin väsynyt. Tai niin ainakin luulin. Nousin tiellä jo pois ratsailta, nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyön kun Iitu puuskutti niin kovin, että ajattelin talutella loppukäynnit. Pidin ohjia kokonaan oikeassa kädessä löysällä. En sitten ollut varautunut siihen, että pihaan tullessaan Iitu innostuu ja loikkaa eteenpäin huitoen takajaloillaan ja peijakas potkaisi minua polveen. Minulla meni jalat alta ja Iitu pääsi irti. Iitu osui suoraan hermoon, joten hetkeen en saanut muuta ääntä päästettyä kuin "graah!". Iitu tietenkin tallasi ohjansa ja HKM:n pikalokolliset suitset meni rikki :'(. Ne oli Nesson vanhat suitset ja todella hyvät.

Samoihin aikoihin viime keväänähän Iitu myös esitti väsynyttä maastossa, kiemurteli käynnissä eikä jaksanut edetä ja kuljettiin pitkin ohjin kunnes yhtäkkiä Iitu alkoi painaa täysillä kiitolaukkaa ja pukitti mnut alas selästä suoraan kovalle soratielle. Siitä tuli terveyskeskusreissu, mutta mitään pahempaa ei käynyt. Täytyy vaan muistaa taas, että ei saa sääliä tai antaa neitokaisen huijata.






Keskiviikko piti sisällään kävelyä metsän viileydessä ja eilen aamusta kävin Simolla maastossa Pojun kanssa. Se oli lyhyt ja rento lenkki, mutta pojat olivat aivan hiessä.

Ihanaa harjailla ulkona auringon paisteessa!


Helatorstain kunniaksi halusin hieman vaihtelua hevosteluun niin mitäpä muutakaan siihen olisin keksinyt kuin ratsastaa jollain muulla kuin omalla vuoniksella. Osallistuin ratsastusjousiammuntaan Aitotallilla ja se oli hurjan hauskaa!

Ratsukseni sain kuulemma kärttyisän Huldan, mutta ei Hulda ollut lainkaan kärttyisä. Liekö kuuma päivä väsyttänyt siihen malliin, että ei jaksanut kiukkuilla. Toisaalta pyrin käsittelemään jämäkästi ja määrätietoisesti mutinat pois -asenteella. Huldalta löytyi sama rapsutuspaikka kun Simolta ja kutittelin sieltä jonkin aikaa. Hoitotoimet sujuivat hienosti ja menimme ensin kentälle ilman hevosia harjoittelemaan jousiammuntaa. Osuin melko hyvin maalitauluihin, mitä nyt ensimmäinen nuoli meni metsään. Paikallaan seistessä ja eteenpäin kävellessä oli vielä helppo ampua. Eniten haasteita tuotti se kun aloin nysväämään nuolea jänteelle kun sen piti mennä vielä oikein päin.





Haettiin hevoset ja ensin ratsastettiin kujaa läpi käynnissä. Ohjat sidottiin kaulalle ja ratsastettiin ilman ohjausta. Sitten otettiin jousi ja paukuteltiin tyhjää jousta kujassa. Kun hevoset oli tottuneet, otettiin nuolia ja alettiin ampumaan käynnissä. Käynnissä oli vielä ihan ok ampua selästä kun oli aikaa. Kun kuja oli menty pari kertaa käynnissä alettiin ampua ravissa. Ehdin kerran ravaamaan kujan Huldan kanssa kunnes Hulda päätti että laukka oli paljon kivempaa. Ei siinä mitään, ihanan pehmeä laukka Huldalla oli, mutta Hulda laukkasi niin vauhdikkaasti että kuja oli jo melkein ohi ennen kuin ehdin ampua. Sain sentään pari nuolta ihan maalitauluihinkin asti ja hauskaa oli kyllä. Hulda tiesi missä kohtaa mennään lujaa ja milloin hidastetaan.

Innostuin ihan tosissaan ratsastusjousiammunnasta. Joskus junnuna on tullut jousipyssyllä ammuttua omaksi iloksi, mutta ratsastuksen yhdistäminen ammuntaan tekee lajista hauskan ja vauhdikkaan. Täytynee varmaan käydä kohtapuoliin ostelemassa oma jousipyssy ja kyhätä jokin maalitaulu tänne kotio myös...

Simo tallustaa tarhassa

Ötökät kiusaa, ei muuten ole Dr. Repelistä mitään hyötyä, ei kannata haaskata rahoja siihen



Olipa muuten hyvä nähdä muita, tavallisia vuoniksia niin ei nuo omat olekaan niin lihavia kuin olen luullut, jopa ihan hyvässä kunnossa. Kai sitä tulee niin sokeaksi kun katselee kuvista vaan viimeisen päälle treenattuja, tikissä kunnosaa olevia vuoniksia, että omat näyttää ihan lihapullilta.

Kommentit

  1. PH'ta kun hetken tuijottaa niin sen jälkeen mikä tahansa hevoseläin näyttää varmasti urheilulliselta adonikselta. :D
    DrRepel todettu täälläkin umpiturhaksi, mutta kuolemankäryinen Porcivet karkottaa jonkin verran jopa paarmoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porcivettikö oli sitä mikä haisee ihan vanhalle tuhkakupille xD Joskus yhdellä maastokaverilla oli sitä ja ihmettelin että miten siellä maastossa haisi koko ajan röökille. Kävin ihailemassa PHta, onpa se komistunut. Lähinnä katselin Kirpun ja Lunan mahanympärystä ja huokaisin helpotuksesta 😅 Tuntuu että aina saa olla laihduttamassa ja tarkkailemassa painoa.

      Poista
    2. Porcivet haisee kyllä ihan tunteella vähintään 50m päähän, mutta jos sen uhrauksen on valmis tekemään, se oikeasti pitää pääosin paarmatkin poissa ja antaa laidunrauhan jopa kesäihottumaisille. Pois en vaihda enää vaikka oma hengitys meinaa tukkeutua aina kun suihkii :D

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit