Houdini karkuteillä
18.01.2014
Tänään oli melko kylmä, joten laitoin länkkärin selkään ja lähdin muiden mukana maastoon. Itse olin topattu päästä varpaisiin, niin että vain nenä ja silmät näkyivät. On muuten todella hankalaa nousta selkään ihan michelin miehenä (tai naisena...) Ohjia on hankala pitää kädessä kun sormet ovat ihan tönköt ja ohjat liukuvat sormien välistä. Toppakengät mahtuivat juuri ja juuri läänkkärin jalustimiin. Lisäksi varusteena oli paksumpi heijastin ratsastusloimi. Simoa pakkanen ei haittaa kun se on sellainen mammutti :) Länkkärillä oli tosi rentoa mennä, eikä Simon heittämää pikku pukkia edes huomannut. Ohjat pidin tosi löysällä ja pidin ohjista keskeltä, yhdellä kädellä kiinni ja toista lepuutin satulan nupin päällä. Simo on niin varmajalkainen, että se menee parhaiten ihan löysällä ja siihen voi luottaa täysin metsäpoluilla ja hankalakulkuisessa maastossa. Kun menimme jyrkkää alamäkeä, meinasi vauhtia tulla vähän liikaa, mutta siitäkin selvittiin. Simo ei edes haitannut se että edessä oleva tamma hyppi ja loikki ja meni piaffea melkein koko matkan. Jopa jännittävä metsästä kentälle saapuminen meni rennosti. Edessä oleva tamma ampaisi kuin raketti metsän portista kentälle, mutta Simo vain katsahti että mitähän tuokin tuossa riehuu ja tallusti rauhassa kentälle.
Tänään kävi hauska juttu. Minulla oli mukana omenan lohkoja, jotka odottivat pussissa karsinan oven edessä. Kun otin suitset pois ja käänsin selkäni pestäkseni kuolaimet Simo työnsi päänsä oven raosta ja alkoi tonkia omenapussia. Annoin Simolle omenat karsinassa ja otin satulan pois. Laitoin karsinan oven kiinni ja lähdin viemään satulaa satulahuoneeseen. Satulahuone on aivan karsinan vieressä joten olin poissa vain pari sekuntia. Nostaessani satulaa telineeseen kuulin kavion kopsetta käytävästä ja ajttelin äkkiä sulkea oven että ratsukko mahtuu kulkemaan oven. Kun tulin huoneesta pois ja suljin ovea huomasin, että ääni kuuluikin siitä kun Simo tallusteli tyytyväisenä käytävällä. Kukaan ei edes huomannut vaikka talli oli täynnä ihmisiä ja Simo on melkoinen järkäle, että se ei kyllä pääse hiippailemaan ohi. Simo tutkiskeli muina miehinä kaverien ämpäreitä ja ruokakuppeja kun nappasin narun ja kiedoin sen turvan ympäri. Samalla huomasivat muutkin karkurin ja monia nauratti Simon jekkuilu. Simo on melkoinen houdini kun osaa avata karsinan ovenkin! Tuo minun naru turvan ympäri -viritelmä ei kyllä saanut hevosta vedettyä karsinaan, mutta Simo olisi seurannut perässä ilman naruakin. Sim ei ollut moksiskaan kun vein sen takaisin karsinaan vaan näytti oikein tyytyväiseltä itseensä ja nappasin suuhunsa vielä hanskanikin, jolla oli kiva leikkiä.
Simo, joka tunnetaan myös houdininan ja metkuilijana. (ilme on aika veikeä ;) )
Tänään oli melko kylmä, joten laitoin länkkärin selkään ja lähdin muiden mukana maastoon. Itse olin topattu päästä varpaisiin, niin että vain nenä ja silmät näkyivät. On muuten todella hankalaa nousta selkään ihan michelin miehenä (tai naisena...) Ohjia on hankala pitää kädessä kun sormet ovat ihan tönköt ja ohjat liukuvat sormien välistä. Toppakengät mahtuivat juuri ja juuri läänkkärin jalustimiin. Lisäksi varusteena oli paksumpi heijastin ratsastusloimi. Simoa pakkanen ei haittaa kun se on sellainen mammutti :) Länkkärillä oli tosi rentoa mennä, eikä Simon heittämää pikku pukkia edes huomannut. Ohjat pidin tosi löysällä ja pidin ohjista keskeltä, yhdellä kädellä kiinni ja toista lepuutin satulan nupin päällä. Simo on niin varmajalkainen, että se menee parhaiten ihan löysällä ja siihen voi luottaa täysin metsäpoluilla ja hankalakulkuisessa maastossa. Kun menimme jyrkkää alamäkeä, meinasi vauhtia tulla vähän liikaa, mutta siitäkin selvittiin. Simo ei edes haitannut se että edessä oleva tamma hyppi ja loikki ja meni piaffea melkein koko matkan. Jopa jännittävä metsästä kentälle saapuminen meni rennosti. Edessä oleva tamma ampaisi kuin raketti metsän portista kentälle, mutta Simo vain katsahti että mitähän tuokin tuossa riehuu ja tallusti rauhassa kentälle.
Tänään kävi hauska juttu. Minulla oli mukana omenan lohkoja, jotka odottivat pussissa karsinan oven edessä. Kun otin suitset pois ja käänsin selkäni pestäkseni kuolaimet Simo työnsi päänsä oven raosta ja alkoi tonkia omenapussia. Annoin Simolle omenat karsinassa ja otin satulan pois. Laitoin karsinan oven kiinni ja lähdin viemään satulaa satulahuoneeseen. Satulahuone on aivan karsinan vieressä joten olin poissa vain pari sekuntia. Nostaessani satulaa telineeseen kuulin kavion kopsetta käytävästä ja ajttelin äkkiä sulkea oven että ratsukko mahtuu kulkemaan oven. Kun tulin huoneesta pois ja suljin ovea huomasin, että ääni kuuluikin siitä kun Simo tallusteli tyytyväisenä käytävällä. Kukaan ei edes huomannut vaikka talli oli täynnä ihmisiä ja Simo on melkoinen järkäle, että se ei kyllä pääse hiippailemaan ohi. Simo tutkiskeli muina miehinä kaverien ämpäreitä ja ruokakuppeja kun nappasin narun ja kiedoin sen turvan ympäri. Samalla huomasivat muutkin karkurin ja monia nauratti Simon jekkuilu. Simo on melkoinen houdini kun osaa avata karsinan ovenkin! Tuo minun naru turvan ympäri -viritelmä ei kyllä saanut hevosta vedettyä karsinaan, mutta Simo olisi seurannut perässä ilman naruakin. Sim ei ollut moksiskaan kun vein sen takaisin karsinaan vaan näytti oikein tyytyväiseltä itseensä ja nappasin suuhunsa vielä hanskanikin, jolla oli kiva leikkiä.
Kommentit
Lähetä kommentti