Alkaa olla aikalailla kuukauden päivät siitä kun tipahdin Simolta estetunnilla. Simohan suoritti tehtävää hienosti, mutta hölmö matkustaja ei vaan pysynyt kyydissä. Estetunnilla oli tällä kertaa ohjelmassa laukanvaihdot. Kentän keskihalkaisijalla oli pituussuunnassa kolme estettä, jolloin esteitä hypättiin niin, että päätyyn ympyrät ja keskellä oleva este muodosti kahdeksikon ja laukka vaihdettiin siinä keskimmäisellä esteellä kun jatkettiin toiseen kierrokseen. Nämä estetunnit ovat olleet äärimmäisen hyviä Simon laukan työstämiseen ja ilokseni olen huomannut, että myös Simo on innostunut esteistä. Jopa niin paljon, että ensimmäisellä estetunnilla vähän kuumeni ja sai jo jarrutella vauhtia ennen estettä. On ollut mukavaa laukata kevyessä istunnassa siten, että Simo laukkaa itse eteenpäin reippaasti ja minä vain nautin vauhdista ja ohjaan. Koulutunnilla laukka tuntuu olevan jatkuvaa puserrusta kun Simo ei oikein tunnu etenevän itse millään. Tosin tuostakin on tultu jo eteenpäin ja Simon kyydissä voi nykyään istua suht rauhassa myös laukkaympyrällä kouluratsastuksessa ja muistuttaa vain välillä, jos laukka meinaa lopahtaa.
Iitu hyppää pellolla
Itselle tässä on varmaan suurempi työ ollut oppia pois vanhoista opituista tavoista, kuten kädet ylös laukatessa, jotta ei pukita ja sitten tuo jatkuva eteenpäin ajaminen laukatessa lähes joka askeleella kun ei etene sitten millään. Kädet pysyy jo suht hyvin alhaalla omalla paikallaan. Välillä vähän alkaa seilaamaan jos tuntuu että hevonen ei taivu. Sama jalan kanssa, se alkaa väkisinkin nousta ja kaivertaa kylkeä, jos hevonen ei reagoi yläpohkeeseen. Tuossa on vielä tekemistä, mutta sanoisin että pikkuhiljaa olen päässyt noistakin tavoista enemmän ja enemmän eroon.
Takaisin tuohon pahamaineiseen estetuntiin. Oltiin jo tunnin loppusuoralla siis ja hypättiin tuota kahdeksikkoa. Jostain syystä hypättyämme keskimmäisen esteen, kun piti jatkaa oikealle, oli Simo menossa jostain syystä vasemmalle ja minä oikealle. Ehkä tasapainoni horjui hypyssä, enkä ollut niin valmiina yllätyksiin, tai en tiedä mistä johtui, mutta kun Simo huomasi, että minä pyysin oikealle, teki se äkkikäännöksen oikealle ja vaihtoi vielä laukan pompulla, jolloin en pysynyt kyydissä vaan tupsahdin kyljelleni maahan. Tai siltä tuntui. Simo jäi viereen seisomaan.
Muistan, että päässäni pyöri valtavasti ja nousin seisoimaan. Kävelin kuin juopunut ja jouduin nojaamaan Simosta tukea. Nousin vielä takaisin Simon selkään hetken hengähdettyäni ja sitten meni muisti. Olen jälkikäteen kuullut, mitä tapahtui ja pääsin seuraamaan myös videolta, koska kentän laidalla oli kamera. Videolla istun Simon selässä keskellä kenttää ja katselen kovasti ympärilleni. Näyttää kuin olisin ihan pihalla. Olin kuulemma hymyillyt kuin juopunut ja en muistanut, mitä tein Simon selässä. Minua pyydettiin tekemään kännykästä jotain ja kaivoin sen käteeni, enkä tiennyt mitä piti tehdä. Muisti meni jo ilmeisesti niin, että en tiennyt mitä tein koko kentällä. Istuin maassa siihen asti, kunnes kyyti terveyskeskukseen saapui ja automatkankin olin puhunut kovin sekavia ja valitellut pääkipua.
Terveyskeskus oli hiljainen ja pääsin suoraan päivystyshuoneeseen, jossa annettiin kipulääkettä ja pahoinvointilääkettä ja testien perusteella tilattiin ambulanssi viemään minua Tampereen Yliopistolliseen sairaalaan. Ambulanssikyyti oli hyvin sekava, muistan, että päätä särki kovasti ja minua väsytti paljon. Ambulanssissa lääkittiin lisää ja sairaalalla minut kuskattiin paareilla sänkyyn, josta minut vietiin kuvattavaksi. Muistan putken, johon minut työnnettiin ja pääni kuvattiin, jonka jälkeen menin takaisin sairaalasänkyyn. Hämmentävää on, että ajantaju katosi täysin. Luulin, että koko hommaan meni noi parikymmentä minuuttia, mutta kello kävikin jo kymmentä. Pääsin sairaalasta kymmenen jälkeen kotiin nukkumaan, koska kuvissa ei näkynyt murtumia tai muita vaurioita. Kotimatkalla alkoikin sitten pahoinvointi ja pari päivää meni sängyssä kovassa päänsäryssä. Ainoa aika, mitä en vieläkään muista on se kun istuin Simon selässä ja kentällä odottamassa kyytiä, noin 30 min muistikatkos.
Pari viikkoa olin sairaslomalla ja kolme viikkoa oli taukoa ratsastamisesta. Tuona aikana ei saanut kantaa vesiämpäreitä, eikä varsinkaan istua tietokoneen ääressä, koska aiheutti jännitystä niskaan. (Siitä siis myös sairaslomakin, koska työkseni istun 8-9 tuntia päivässä tietokoneella..) Harmitti vietävästi, kun taisi olla kesän kuivimmat viikot ja olisi päässyt heinäpellollekin laukkailemaan, mutta minkäs teet. Katselin vierestä kun muut kävivät ratsastamassa ja laukkailivat peltoasuoraa hirmuista vauhtia päästä päähän. Vaikka kypärässäni ei ollut ulkoisia merkkejä putoamisesta, hankin silti uuden kypärän tilalle ja myös uuden turvaliivin. Onneksi oli kypärä ja jos kypärä päässäkin voi tärähtää noin pudotessa pehmeään kumirouhekenttään niin mitä kävisikään ilman kypärää. Olen sitä mieltä, että vain idiootti ratsastaa ilman kypärää.
Blenda kotimatkalla
Sairaslomani aikana Iitu kävi elämänsä ensimmäisissä estekisoissa. Niistä kirjoitan erikseen. Blenda haettiin tyhjänä orin luota kotiin ja vietiin Iitu tilalle, jotta se ehdittäisiin vielä astua tänä kesänä. Harmillisesti Iitu kiima oli mennyt ohi juuri edellisellä viikolla, joten kiiman alkua joutuu odottelemaan tovin. Eilen palailin takaisin hevosen selkään Blendalla, jonka kanssa ei oltu kahteen kuukauteen tehty mitään. Mukavasti meni ensimmäinen ratsastus.
Kommentit
Lähetä kommentti