Luukku 8: Koulu- vai esteratsastus?

Jos minulta olisi kysytty tämä lapsena, olisin vastannut ehdottomasti, että esteratsastus! Kouluratsastus oli mielestäni älyttömän tylsää pyörimistä ilman jännitystä. Minulle kumminkin kävi samoin kuin niin muulle monellekkin aikuistuttuaan, että aikuisena kiinnostaa enemmän kouluratsastus. En tiedä johtuuko se jostain itsesuojeluvaistosta, että ei enää ole yhtä rohkea hyppäämään kuin nuorempana. Vai johtuuko se siitä hienosta fiiliksesta, kun kouluratsastuksessa saadaan yhteistyö toimimaan mitä pienemmillä merkeillä ja hevonen venymään uskomattoman upeisiin suorituksiin.



Kehnolaatuinen kuva koulukisoista Iitun kanssa tammikuulta




Vaikka pidän nykyisin selvästi enemmän kouluratsastuksesta, tuovat ajoittaiset estetreenit suurta riemua elämään. Jännittää ja adrenaliini virtaa ihan eri lailla kuin koulua tuupatessa. Jännittää ja naurattaa ja voi sitä hyppäämisen riemua, kunhan se ei muutu kauhuksi. Olen ihan tyytyväinen 60cm ja 70cm esteillä, sitä korkeammaksi ei tarvitse mennä. Olen meinaa aika onneton hyppääjä ja olen hypyssä usein etuajassa taikka sitten aivan jäljessä.. Jotenkin en hoksaa oikeaa ajoitusta, mikä varmasti olisi helpompaa jos hyppäisin useammin kuin kerran vuodessa..

Tiukka etukeno esteellä

Iitun hypyissä pysyy yleensä mukavasti mukana

Pituushyppyä Iitulla

Itse hyppäsin 50cm, Iitu metriä ja tämän kuvan jälkeen turvajalustimen kumilenkki petti, jalka luiskahti läpi ja tipuin kyydistä. Ei enää ikinä näitä turvajalustimia.


Kommentit

Suositut tekstit