Luukku 2: Simo -ensimmäinen hevoseni

Oikeastaan tämä koko blogi perustuu Simoon. (Zingo = Sinko, Sinkoilua) Ostaessani Simon aloin kirjaamaan tätä blogia päiväkirjahenkisesti ylös ja halusin samalla nähdä miten Simon kanssa ollaan kehitytty. Halusin koota ne epäonnistumiset, mutta ennen kaikkea onnistumisen hetket ylös. Olen kirjoitellut aika paljon hankalasta alusta Simon kanssa, joten mietin että tällä kertaa voisin keskittyä yhteiseen matkaan Simon kanssa muutenkin kuin vain hankalaan alkuun.

Simo kääntyy vuoden vaihteessa 20-vuotiaaksi ja on ollut minulla 14-vuotiaasta. Noina vuosina olemme asustelleen kodin lisäksi kahdella eri tallilla. Heti alussa ostettuni Simon asuimme ensimmäisen talven Aitotallilla. Aitotallilla sain arvokkaita neuvoja etenkin Simon käsittelyn ja hevosten maastakäsittelyn suhteen, jolla pomottava Simo saatiin tottelemaan. Simon kanssa aiheutettiin melkoista kaaosta tunneilla, mutta siinäkin tuli opittua paljon ja jokainen rodeo opetti sitkeämmäksi. Keväällä olimme ostaneet tilan kauempaa ja oli selvää, että aloimme kunnostamaan tallia, jotta saisin Simon omaan pihaan. En halunnut ajella yli 40 minuuttia suuntaansa Simoa katsomaan, joten etsin kesäksi laidunpaikkaa lähempää kotia.

Laidunpaikka löytyikin Majantallilta, joka on vain 8 km matkan päässä kotitallilta. Sinä kesänä tehtiin Simon kanssa kahdestaan yli 20 kilometrin maastolenkkejä ja paljon! Niin Simo kuin minäkin saatiin itseluottamusta ja selvittiin jos jonkinlaisesta jännittävästä tilanteesta.  Koska Simo ei tietenkään voinut muuttaa kotiin yksin, aloin etsimään Simolle kaveria. Ensin ajattelin shetlanninponia, mutta sitten ymmärsin, että Simo on jo suht iäkäs ja meillä on yhteistä aikaa enää muutama vuosi ennen eläkeikää. Siispä päädyin ostamaan nuoren vuonohevosen, Iitun. (josta kerron seuraavassa luukussa tarkemmin)-

Elokuulla ratsastin Simon kotitalliin ja samana päivänä myös Iitun kasvattaja toi Iitun. Voi miten jännittäviä nuo ensimmäiset päivät olivatkaan! En malttanut olla millään poissa hevosten luota. Simon muutettua kotiin, tuntui, että kaikki alkoi yhtäkkiä alusta. Simo oli viettänyt rentoa kesää isossa laumassa ja nyt hänen vastuullaan oli nuori tamma ja maastolenkeistä tuli joksikin aikaa hankalia, kun Simolla oli kiire kotiin Iitun luo. Hiljalleen saatiin taas Simon kanssa yhteistyö sujumaan. Pari vuotta Simon kanssa lähinnä maastoiltiin, kunnes kolmisen vuotta sitten syksyllä päästiin taas valmennusten pariin.

 Olin jumittunut puskailutasolle ja käytiinkin Simon (ja välillä Iitun) kanssa valmennuksissa suht säännöllisesti viimeiset pari vuotta. Samalla sain Simolle ratsutusta ja Simon ratsastettavuus muuttui hurjasti. Simo kävi toissa kesänä myös parit koulukisat kypsässä 18 vuoden iässä. Kävin Simon kanssa myös estevalmennuksisa, mistä Simo oli oikein innoissaan. Simo alkoi olla oikein kunnon teräskunnossa, kunnes syksyn tullen takajalkojen nivelet piikitettiin ja Simon alkoi ontua etujalkaansa. Treeni jäi tauolle ja kunto romahti. Siitä ei sitten olekaan enää palattu. Nykyisin Simon käy kouluvalmennuksissa epäsäännöllisesti ja liikunta on painottunut ajamiseen.

Toivon, että meillä on Simon kanssa vielä monia yhteisiä vuosia edessä ja pyrin liikuttamaan Simoa niin, että se pysyy edes jonkinlaisessa kunnossa. Simo on niin humoristinen tapaus, oikein suuri persoona, että sitä ei voi olla rakastamatta.