Luukku 7: Harjan leikkaus

Mielestäni on käsittämättömän karmeaa jos näen huonosti leikatun tai ylipitkäksi kasvaneen vuoniksen harjan. (Pitkäharjaiset on asia erikseen). Esimerkiksi muutamissa myyntivideoissa tai kilpailuvideoissa on vuonohevonen edustanut hirveällä reuhkalla. Harja keikkuu kaulalla joka suuntaan ja hyllyy liikkeen mukana. Ei anna mitenkään edustavaa tai ryhdikästä kuvaa hevosesta vaikka ratsastettaisiin tai liikkuisi miten hienosti. Liikkeen sijaan jään tuijottamaan sitä karmeaa harjaa.

Olen jokseenkin fanaattinen harjojen trimmaaja ja leikkaankin harjat joka toinen viikko, jotta ne pysyvät muodossaan eivätkä kaadu. Nyt loimituskaudella olen harmikseni joutunut leikkaamaan Simon harjan kokonaan pois, jotta mahtuu loimi päälle, eikä harja kaadu. Omaan silmääni vuonohevonen on siitä jännä, että pitkällä reuhkalla näyttää ryhdittömältä laiskiaiselta, mutta aivan lyhyeksi kynityllä harjalla kaulan kaunis muoto katoaa ja lopputulos näyttää jokseenkin oudolta.

Iitu 3v reuhkatukassaan

Vuonohevosen harja on helppo pitää muodossaan kun sitä leikkaa tarpeeksi usein. Viime kesänä leikkasin Iitun harjaa niin huolella ja ahkeraan, että kaunis pystyharja oli niin tasainen, että oli kuin klipperillä vedetty. Lisäksi kauhunväreitä aiheuttaa se, jos joku on mennyt leikkaamaan vuonohevosen otsatukan sellaiseen tasaiseen potta -malliin. Vuonohevoselta toivotaan mahdollisimman pitkää otsatukkaa ja sitä vaalitaan ja hoidetaan, että se ei vaan lyhene. Ja sitten joku tietämättömyyttään leikkaa pois ja takaisin se ei muuten kasva.. (Joku oli mennyt vetämään Simolle joskus viivasuoran pottatukan, karmeaa! Vuosien kasvatuksella ja biotiinin syötöllä se ei vaan siitä enää kasvanut...)


Harjan leikkaus menossa. Vähän kerrallaan ja lopuksi tasoitetaan.


Harjan leikkaaminen on oma lukunsa, nimittäin on paksuja harjoja, karheita harjoja, ohuita harjoja, pehmeitä harjoja... Iitulla on niin paksu harja, että ensin pitää leikata molemmista sivuista valkoiset osat ja keskellä oleva musta siima pitää leikata myös kahdessa osassa. Toisaalta Iitulla on hyvin karheat jouhet, joten harja pysyy pidemmässäkin mallissa tikkana pystyssä. Blendalla oli ihanan ohut harja, kun koko harja mahtui kerralla saksien väliin eikä vaatinut juurikaan työtä. Simolla taas on todella pehmeä ja liukas harja, joka kaatuu heti jos karvaa yhtään pituutta. Se on vielä suht paksukin, joten aivan toivoton tapaus.

Liian pitkäksi kasvanut harja. Tätä ei pelasta enää mikään vaan pitää leikata kokonaan pois.
Hoitohetki ekassa näyttelyssä




Jotta tulee hyväksi harjan leikkaajaksi, kaivataan siinäkin harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta. Kymmeniä harjanleikkuukertoja. Lisäksi pitää huomioida kaulan paksuus ja pituus. Paksukaulaisella Iitulla pitää olla aika lyhyt harja, joka luo ikäänkuin illuusion pidemmästä ja ohuemmasta kaulasta. Ohut ja pitkäkaulaisella taas saa olla jo enemmän pituutta. En myöskään koskaan leikkaa tai klippaa niskaan riimulle/suitsille kaljua kohtaa, mikä usein ratsuhevosille tehdään. Vuonohevosen otsatukka alkaa suoraan siitä mihin harja päättyy. (Toki tässäkin on makuasia, mistä tykkää)


Kun nyt karvoituksesta puhutaan, on myös sekin täysi vääryys jos joku tietämätön menee leikkaamaan vuonohevosen vuohiskarvat. Mitä tuuheammat tupsut, sitä parempi! Siinä vaiheessa ei ajatella käytännöllisyyttä tai siisteyttä, kun on vuohiskarvoista kyse. Päinvastoin, olen jopa joskus tupeerannut vuohiskarvoja näyttelyyn, jos ne ovat meinanneet lässähtää. 

Mutta se harjan leikkauksesta ja muusta karvoituksesta :)

Harjat mintissä

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit