Luukku 22: RV 22 ja hevosten hoito

Nyt on puoliväli ylitetty ensimmäisessä raskaudessa. Kaikenlaista yllättävää on tullut eteen liittyen hevosten kanssa toimimiseen. En ole nimittäin ratsastanut lainkaan syyskuun jälkeen, vaan hevosten liikutus on tapahtunut ajaen ja nyt joutuu jo vauhdikkaampiakin lenkkejä vähän rajoittamaan. Vesien kantamiseen olen tarvinnut apua, vaikka edelleen tulee silti nosteltua ja kanneltua raskaita vesiämpäreitä talosta tallille, mutta ei siinä määrin kuten aiemmin.

Yllättäviä tilanteita on tullut vastaan siinä mielessä, että ei voi toimia ihan niinkuin ennen. Esimerkiksi viimeksi kun oltiin kisoissa Iitun kanssa, minä taluttelin sitä alkuun ja Iitu hyppiessä pystyyn sekä pukitellessa niin, että kaviot viuhuivat ihan vieressä, keskityin enemmän suojaamaan mahaani iskuilta, enkä komentamaan Iitua. Ilmeisesti ei uskalla juuri enää talutellakaan. Simo on kovasti tuuppimassa päällään mahaa, joten senkin kanssa saa olla valppaana. Lisäksi on Helga, joka on sangen leikkisässä iässä, niin vaatii totista keskittymistä ja ennakointia, ettei sen kanssa tule haavereita.

Alkuraskaus etenkin oli karmeaa, kun kärsin jatkuvasta pahoivoinnista. 10 viikkoa putkeen se kesti ja joillakin kärrylenkeillä oksensin kärryn reunan yli Simon jatkaessa matkaa, hyh! Lisäksi minua on suunnattomasti harmittanut se, että ehdin ja jaksan ajaa hevosia kerran, kaksi viikossa. Onneks niillä käy lisäksi vuokraajia, niin eivät täysin joudu seisoskelemaan tarhassa, mutta poden silti huonoa omaa tuntoa hevosten liikutuksesta. Toistaiseksi pärjään hevosten kanssa ihan hyvin, kunhan on varovainen ja muistaa levätä. Ratsastusta kaipaan enemmän kuin kiellettyjä ruokia, mutta toivottavasti pääsen jo kesäkuulla takaisin ratsaille. Mikä parasta, pieni heppatyttö kasvaa masussa ja pääsen viimein muutaman vuoden kuluttua hankkimaan hänelle sen haaveilemani shetlanninponin, joka totisesti kasvattaa luonnetta ja taitoja :)