Tiukat paikat

Palasin eilen takaisin satulaan ja kyllä oli melkoista räpiköintiä päästä satulaan, mutta selässä oli ihan ok.  Iitulle tuli eilen uusi satula maastolenkkejä varten;

Tilasin Iitulle ensin pinkin, Full -koon satulan joka oli ihana! Iitun yleispenkin istuimen koko on 16" mutta länkkärissä 16" on vähän enemmän. Joo penkki saattaa olla 16" mutta siihen tulee helmatkin mukaan, niin satula meni pitkälle pyllyn pälle ja istuimeen olisi mahtunut kaksi ratsastajaa peräkkäin istumaan. Jouduin palauttamaan satulan eikä pienempää kokoa saanut pinkkinä :( Mutta on tuo sininenkin ihan nätti ja istuin on omaan takapuoleen oikein hyvä sekä tarpeeksi lyhyt Iitun selkään.

 Iitua kiinnostaa satulan sovitus niin paljon että haukotuttaa... Satula oli oikein hyvä, mutta jalustimet on niin pienet, että jää jalka kiinni, joten täytyy ostaa isommat jalustimet. Jalustinhihnat saa todella pitkiksi, mutta satula näyttää hassulta kun hihnat roikkuu alhaalla. Kuvassa on Simon padi satulan alla, joka sekin on ihan liian pitkä Iitun selkään. Täytyy vaihtaa ohuempi ja lyhyempi huopa alle.

Simo juoksutettiin ennen lenkkiä koska oli ollut viikon liikuttamatta niin ei haluttu mitään ikäviä yllätyksiä varsinkaan kun piti mennä rauhassa.

Mentiin sitten ihan vaan tien toiselle puolelle hevosten metsälaitumen viereen kinttupolulle kävelylle. Kinttupolku on siis ihan sellainen kapea metsäpolku, jossa on kiviä ja puiden juuria, jolloin hevonen joutuu todella nostelemaan jalkojaan ja keskittymään kulkemiseen. Erinomaista varsinkin "varmajalkaisille" vuoniksille. Varmajalkaiset heittomerkeissä kun Simo toisinaan kompuroi paljon kun sillä on niin kiire, ettei katso eteensä eikä nostele jalkojaan kunnolla. Iitu puolestaan tarkkailee ja tutkii reittiä ja nostaa jalkojaan korkealle epätasaisella polulla joten ei juurikaan kompastele.

Metsäpolulla on usein myös mäkiä, joissa saa hyvää harjoitusta kun kiipeillään ylös alas. Jalkojen nostelu hankalassa maastossa korvaa puomityöskentelyn kentällä. Kierrettiin vaan tuossa tontin viereisessä metsässä lenkki ja oltiin tulossa rennoin mielin ja pitkin ohjin kotia kohti. Lenkki oli ollut oikein mukava ja hevoset mielissään kunnes... Oltiin hankalassa paikassa jossa oli märkä kohta ja hevoset siinä nuuski ja mietti parasta reittiä Iitu edellä ja tarkoitus oli kiertää hankala kosteikko.. Yhtäkkiä Simo loikkaa Iitun ohi ja alkaa laukata ja pukitella hirmuista kyytiä kivikkoisella ja juurikkoisella polulla. Iituhan pelästyi kanssa ja ryntäsi Simon perään. Itse karjun siinä Maijulle "vedä yhdestä ohjasta, vedä ohjasta", jotta saadaan pysähtyyn, koska epätasaisella ja kivikkoisella alustalla on vaarallista laukata + hevoset eivät ehdi katsoa jalkoihinsa. Simollahan jäi sitten jalka kiinni kiven koloon, jolloin Simo pysähtyi kuin seinään ja Maiju lensi selästä. 

Otin Iitun kiinni rinnalle kauhuissa että nyt se Maiju tippui kiveen ja on vähintään kallo halki. Kaikeksi onneksi Maiju oli tippunut juuri kiven viereen pehmeälle sammalmättäälle, eikä ollut sattunut, eikä Simonkaan jalkaan ollut sattunut.

Kun olin kääntänyt Iitun nenän pysähtyessäni paluusuuntaan, näin syyn Simon käytökselle. Siellä meidän takana polulla oli tullut joku nainen kahden ison valkoisen koiran kanssa. En tiedä oliko tullut ihan hiljaa vai oliko huutanut jotain mitä Simo oli pelästynyt, mutta oli kävellyt meidän perässä. Nainen oli kaukana, mutta kuulin osan mitä hän huusi siellä ja se meni jotenkin että "Älkää tulko hevosten kanssa tänne polulle kun hevosen jalkakin menee poikki täällä kivikossa ja juurakossa! Ja täällä ulkoilutetaan koiria!!" nainen jatkoi vielä mölyämistään, mutta en kuullut mitä hän sanoi kun keskityin maassa makaavaan Maijuun. Lähdettiin sitten kiireen vilkkaa paikalta käyntiä ja Maiju talutti Simoa kun perässä tuleva nainen koirien kanssa ei näyttänyt tajuavan että tuossa on tosi kyseessä ja jatkoi lähestymistään, vaikka oli selkeästi tiukka paikka käsillä. Maiju nousi selkään jonkin matkan päästä kun hevoset oli rauhallisia eikä nainen koirien kanssa onneksi enää seurannut.

Minua jäi niin suututtamaan tuo asia! Nainen oli niin kaukana että en kuullut ihan kaikkea mitä hän sanoi enkä saanut vastattua. Sitten minua ärsyttää ihmisten ajattelemattomuus, kuka nyt lähtee hiippailemaan hevosten perässä tai pelästyttää hevoset! Ja kolmas asia on se, että tuo nainen ilmeisesti tosissaan luuli että meillä on tapana laukata puiden seassa kivikossa! Eikö järki yhtään sano mitään? Ei edes kysynyt että sattuiko tai onko jokin hätänä kun Maijulle olisi voinut käydä pahasti... Uskomatonta!

Ilmeisesti ei ollut hevosihminen kyseessä kun ei osannut lähestyä hevosia, tai ei tiennyt että vaikeakulkuinen maasto on mitä parhainta ja mielekästä harjoitusta hevosille. Sitä kuitenkin ihmettelen että miksi hän huusi että katkotaan hevosten jalat.. mitä se häntä kiinnostaa?

Kierrettiin vielä kotipihan viereistä polkua, jos nainen tulisi vastaan niin voisi vaihtaa pari aika tiukkaa sanaa, mutta ei näkynyt enää. 

Muuten niin mukava lenkki sai ikävän päätöksen. Kurjaa kun aina sattuu ja tapahtuu :( Toki hevonehan on saaliseläin ja pötkii aivan varmasti pakoon kun pelästyy ja aina pitää olla valppaana. Mutta eipä ole ennen tullut laukattua kivikossa puiden seassa. Kyllä hirvitti! Ja onni taas onnettomuudessa kun Maijulle ja Simolle olisi voinut käydä pahasti.

Silti suututtaa se koiran ulkoiluttaja.

Muutoin ratsastus meni hyvin eikä lonkkaan juuri koskenut :) Tässä vielä pari iloista kuvaa Iitusta ja Simosta;