Ratsutus, osa 3

Tänään oli mukava pikku pakkanen, -10 astetta, mutta pellolla käyvän viiman takia tuntui -20... Iitu lähti tänään karkuun kun menin hakemaan sitä tarhasta. Iitu on oppinut, että otan aina Simon ensin, myös silloin kun lähdetään molempien kanssa ratsastamaan. Jos haen pelkän Iitun, siitä seuraa yleensä töitä. Kulkiessani Iitun perässä, tuli Simo ja työnsi päänsä Iitun riimuun. Simo on hirmu mustasukkainen. Simo täytyy aina huomioida ensin, vasta sitten saa moikata Iitua. Jos harjailen Iitua tallissa, notkuu Simo pihaton oviaukossa vaatien myös rapsutusta ja harjausta. Jos harjaan molempia samaan aikaan, yrittää Simo häätää Iitun pois kääntämällä takapuoltaan Iitua kohti tai sitten se saattaa tuuppia ihmistä päällään halutessaan huomiota.

Iitun kanssa odotellaan Idaa ja Iitu hölmöilee :) En vieläkään ole tottunut tuohon harjaan

.

Ida aloitti perinteisesti juoksutuksella. Iitu meni jonkin aikaa nätisti mutta laukan nostossa taas kiukutteli. Kun lähdin hakemaan tallista kouluraippaa, hätääntyi Iitu ja kuulemma veti kunnon pukkirodeon. Kun tulin takaisin oli Iitu rauhoittunut, mutta vilkuili kovasti sitä kohtaa, mihin jäin seisokelemaan ja seuraamaan ratsutusta.

Tästä lähtee pukkisarja...

Muutamasta hölmöilystä huolimatta Iitu nosti laukan liinassa pyynnöstä.Ehdin kuvaamaan myös muutaman pätkän videolle. Valitettavasti ne "action" -pätkät jäi kuvaamatta, mutta kyllä Iitu tässäkin videossa vähän kokeilee ja tuijottelee kovasti "mammaa" kun seison vieressä kuvaamassa.

Juoksutuksen jälkeen Ida nousi selkään ja aloitti ensin muutaman kierroksen käynnissä. Sitten teki siirtymisiä ravissa lähinnä tuossa pellon vasemmassa laidassa, koska pohja oli tasaisempi. Sitten Ida vielä väistätti Iitua. Iitu hoksasi heti, mistä pohkeenväistössä on kyse. Iitu kuunteli selvästi korvillaan vinkkejä ja oikein keskittyi työskentelemään. Muutaman nappiin menneen väistön jälkeen Ida lopetteli kun Iitu oli rento ja hyvällä mielellä. 

Iitu oli oikein hieno, ehkä ainoa  "ongelma" oli se, että Iitu on alkanut nojata kuolaimeen. Kyselin että voiko johtua siitä kun vaihdettiin remmittömät suitset turparemmillisiin, mutta ei kuulemma pitäisi vaikuttaa. Aiemmin Iitu kannatteli itseään, mutta nyt on alkanut nojaamaan. Sain vinkkejä että ei muuta kuin pää ylös silloin. Myös kun pitää ohjastuntuman löysänä, joutuu hevonen kannattelemaan päätään. (on toiminut Simolla tosi hyvin!) Mutta jos mennään tuolla autojen keskellä niin ei siellä kovin löysällä voi pitää ohjia jos tuleekin äkillinen tilanne ja täytyy saada nopeasti kiinni. Siinähän kelailet sitten ohjia kun hevonen painaa täyttä päätä pakoon...

Tässä vielä pari ravipätkää hangessa;

Iitu oli kovin hikinen reenin jäljiltä mutta kunto on jo kasvanut kun ei enää puuskuttanut niin kuin alussa. Iitulla on myös selkä alkanut muotoutua. Lihaksia on tullut aika nopeasti. Nyt alkaa lavat pikkuhiljaa erottua ja selässä on jo sellainen pieni "notko". Ennen selkä oli suora pötkylä, jossa ei ollut näkyvissä säkää. Nyt säkäkin erottuu jo. Ja tämähän tarkoittaa siitä, että joudun kohta pyytämään satulan sovittajan paikalle... Jos nyt tämän talven menisi vielä tuo vanha satula.