Ensimmäistä kertaa maneesissa (ratsutus osa 4)

Tänään päästiin Tanilan maneesiin ensimmäistä kertaa Iitun kanssa. Iitu ei ole koskaan ollut maneesissa. Myös hiekkapohja on sille uusi juttu. Tällä kertaa Ida ei ratsuttanutkaan Iitua vaan osallistuin itse Iitulla valmennukseen. Myös Maiju oli Simon kanssa mukana. Kun mentiin maneesiin sisälle oli se Iitun mielestä hurjan jännää ja Iitu pärski ja korahteli ja kiersi kerran minun ympäri.  Sitten lähdettiin kiertämään rauhassa taluttaen Simon perässä maneesin ympäri. Iitu oli todella jännittynyt ja yritti ravata pakoon nähdessään peilikuvansa. Mentiin peilin eteen nuuhkimaan. Simo oli myös saman peilin ääressä peilaamassa ja yhtäkkiä Simo kiljaisi ja potkaisi etujalallaan Iitun peilikuvaa. Simo varmaan ajatteli omasta peilikuvastaan, että tämä on tuttu kaveri, mutta kuka tuo neljäs röyhkimys on, jonka tunkee vielä kutsumatta hänen tammansa lähelle.

Kun Iitu oli rentoutunut, päästin sen vapaaksi ja lähdin siivoamaan Iitun jännäkakat. Iitu oli oikein nätisti, haisteli ja tutki maneesissa ympäriinsä. Hieman Iitu pinkaisi eteenpäin ja pukitti kun maneesin katolta yhtäkkiä tippui lunta. Sitten Iitu kuitenkin rauhottui. Simon rauhallisuus oli merkittävä tekijä.




Kuvassa huomaa järkyttävän kokoeron Simon ja Iitun välillä. Simolla on Xtra Full pää ja Iitulla cob. Simo on myös ainakin 10 senttiä korkeampi säkäkorkeudeltaan kuin Iitu. Iitu toki kasvaa vielä, mutta ei se koskaan hevosen mittoihin tule pääsemään, poni siitä jää, olisko 145-147 cm sellainen korkeus, mihin jäänee..


Alotimme tunnin menemällä suoraan sivuilla ja tekemällä kulmat. Oli hirveän hankalaa ensin ihan vain kulkea suoraan. Iitu punki alussa laidalta pois. Sitten se hoksasi, että täytyykin kulkea reunoja pitkin. Otimme ensin pääty-ympyrät käynnissä molempiin suuntiin. Ja se vasta olikin vaikeaa, nimittäin ratsastajalle.. Maneesi on nii valtavan iso, että meillä oli vain puolet siitä käytöstä. Yleensä käytän jotain kiintopistettä, mutta nyt kirjaimet joihin suuntasin, eivät olleet lähelläkään ympyrän keskisivuja. Välillä tuli vedettyä kaari suoraksi ja välillä liian kulmasta. Iitu vaan seurasi. Sitten kun viimein hoksasin, mitkä ovat ympyrän pisteet, helpottui huomattavasti. Iitua ei tarvinnut puskea pohkeella enää ulospäin tai asettaa sisälle, vaan Iitu toimi ihan pienillä merkeillä.

Sitten siirryttiin raviin ja ravattiin ensin suoria sivuja. Iitulla oli joko turbovaihde tai käynti, meni hetki löytää hyvä tahti ja neiti myös jäi jumittamaan välillä. Yhteisymmärrys kuitenkin löytyi ja pääsimme ravailemaan ympyrällä. Nyt kun ympyrä oli hahmotettu, sujui se ravissa ihan hienosti! Kun raviympyrät oli tehty molempii kierroksiin sai Iitu pitkät ohjat ja Simo jatkoi hommia, myös laukkaympyrällä.


Kun Maiju ja Simo huhkivat laukassa, otettiin Iitun kanssa parit selfiet. Iitu peilasi itseään pitkään joka suunnasta. Ihana tytteli!








Luulin, että Iitulla ei kunto kestä ensin kilometrin matkaa maneesille, työskentelyä maneesilla ja vielä kilometri takaisin kotiin, mutta Iitullapa onkin parempi kunto kuin Simolla! Videolta kyllä kuulee kuinka Iitu huokailee lopuksi väsyneenä.

Kommentit

Suositut tekstit