Kurin palautus

Tänään oli viimeinen pisara ja suutuin oikein kunnolla Simolle. (nyt joku hevosen mieli ajattelee, että voi ei, ei hevoselle koskaan saa suuttua vaan sitä pitää ymmärtää..) Pyh, sanon minä. Suuttumiseni toi rutkasti auktoriteettia ja laitoin ponit ruotuun. Eivät uskaltaneet loppujen lopuksi liikahtaakaan ilman lupaa.

Hommahan meni niin, että koska oli kunnon lumimyrsky, päätin kärrytellä tässä meidän pellolla. Saisi Iitukin samalla hyötyliikuntaa. Simo oli rauhassa kun valjastin sen ja sidoin Iitun tällä kertaa Simon rinnalle, aika pitkällä riimun narulla, jotta pysyy vähän väliä. Eihän me päästy kuin kääntymään pihatielle, kun Iitu kauhuissaan loikkasi Simon eteen pelästyen kärryjen ääntä. Simo törmäsi Iituun ja hermostui sille. Iitu hyöri ja pyöri ja hyppi edessä ja sivulla. Nousin kärrystä ja otin Iitun kärryjen taakse kiinni. Sama meininki jatkui siellä. Iitu hyppi ja potki ja pukitti ja Simo hermostui hankalaan roikkujaan. Mentiin yksi kierros pellolla kun oli niin toivotonta ja laitoin Iitun yksin tarhaan. Jatkettiin Simon kanssa kärryttelyä.

 Pellolla meni hyvin. Ravailtiin Simon kanssa kaikessa rauhassa. Tultiin pihatielle ja Simo alkoi kiihdyttämään ja alkoi pukitella kärryt perässä! Jatkoin tarhojen ohi, käännyin takaisin ja Simon pukittelu muuttui laukaksi ja se alkoi potkia kärryjä oikein kunnolla. Kaahattiin hirmuista vauhtia pihatietä pitkin. Sain Simon pysähtymään, tuli kärryiltä alas ja wrooom! Simo ampaisi täyttä laukkaa kärryt perässä pellolle. Kärryt rämisi perässä ja pudotti kaiken sisältönsä. Simo kaahasi paniikissa meidän kasvimaan yli ja terassin ohi, jolloni kärryt osui terassiin ja rikkoi siitä palan. Huusin että SIMO PRRRR! Ja se pysähtyi vajastuspaikalle. Ohjat olivat kiertyneet toisen kärryn pyörän ympärille ja kiskoivat Simoa suusta. Irrotin ensitöikseni ohjat kuolaimista ja purin valjaat pois. 

Olin niin vihainen, että Simo aisti päättäväisyyteni ja oli ihan hiljaa paikallaan. Hain varustehuoneesta liinan, alaturpiksen ja juoksutuspiiskan. Kiristin alaturpiksen niin kireelle, että Simo ei saanut suutaan auki. Pujotin liinan kuolainrenkaasta korvien takaa toiseen kuolainrenkaaseen ja mentiin peltokentälle. Simo kulki nöyrästi perässä ja alkoi heti ravaamaan liinassa ympyrällä. Simo ravasi monen monta kierrosta kunnes annoin sille luvan laskea käyntiin. Muutaman käyntikierroksen jälkeen vaihdettiin suuntaa ja siinä se testasi. Myötäpäivään on Simolle vaikeampi suunta niin se käänti etuosansa minua kohti ja jäi seistä tönöttämään. Annoin piiskan viuhua. Simo pukitti ja potki, mutta jatkoin ojentamista kunnes se nosti ravin ympyrällä. Taas Simo ravasi melkein pyytämättä nätisti monta kierrosta kunnes pyysin sen käyntiin. Pyysin Simoa pysähtymään ja lähettiin pois kentältä. Simo käveli nöyrästi perässä ja odotteli kun availin ja suljin portit. Vein sen tarhaan ja kaveri jäi seisomaan paikalleen kun otin suitset pois. 

Simo tuli sisälle aivan pöllämystyneen näköisenä kurkkimaan ja kun se yritti laittaa toista jalkaansa pihatosta tallin puolelle, ärähdin sille ja se otti sen heti pois. Siinä Simo seista möllötti paikallaan ja hain Iitun hoidettavaksi. Iitukin aisti päättäväisyyden ja ilmeisesti tulkitsi että Simo ei uskaltanut tehdä elettäkään, joten se seurasi nöyränä. Iitukaan ei lainkaan uskaltanut kiukutella, vaan kaviot putsattiin ja raspattiin nätisti. Ja Iitu seisoi liikkumatta paikallaan koko ajan kun hoidin sitä.


Nyt jää ratsastukset vähemmälle ja alkaa maasta käsin työskentely. Tästä lähtien juoksutan Simon vaikka joka päivä jos onnistuu ja Iitun myös. Täytyy myös juoksuttaa jonkin aikaa joka kerta ennen ratsastusta, että pysyy nöyränä. Nyt meinaa poistui se Jaana, joka hali ja rapsutti ja antoi ruokaa ja herkkuja. Tilalle tuli pomo, jota totellaan tai sitten teen välittömästi selväksi kuka määrää jos jompi kumpi uskaltaa kukkoilla. Eikä nameilla palkita enää mistään. Nih!


Kommentit

Suositut tekstit