Hevosen leikkiä

Iitu pääsee taas ratsutukseen huomenna, josta kirjoittelen sitten tarkemmin lisää. Nyt päivittelen muuten meidän kuulumisia. Itselläni on ollut erittäin kiireinen ja raskas kuukausi töissä, joten en ole ehtinyt paljon päivittelemään kuulumisia tai touhuamaan hevosten kanssa.

Simon kanssa olen pitänyt lupaukseni ja juoksuttanut sitä niin usein kuin mahdollista, jo parin kymmenen minuutin - puolen tunnin liinassa päivittäinen työskentely on tuottanut tulosta. Simo on ihana juoksuttaa liinassa. Tottelee pieniäkin pyyntöjä, vaikkakin pukittaa laukassa. Kirjoittelin tuossa vuosi takaperin siitä kuinka juoksutuksesta ei tullut mitään, kun Simo käänsi etuosansa minua kohti, niin että en päässyt naputtamaan juoksutuspiiskalla taakse ja että ei tarvitsisi edetä. Silloin olikin täysi työ johtajuusasioiden kanssa. Simo vähitellen hyväksyi, että minua pitää totella. Se on melkoinen syliin tunkija, joten nyt olen ärähtänyt sille joka kerta kun se tunkee minun tilaani tai yrittää kyhnyttää päätään. Liinassakin ravaa niin pitkään kunnes pyydän sen käyntiin. Enää Simo ei kysy, että "Ääh, onks pakko?" Vaan tekee niin pitkään mitä pyydän kunnes pyydän jotain muuta.

Toivon, että juoksutus ja maasta käsittely auttaisi pukitteluun. Kesällähän Simo lopetti pukittelun jo kokonaan, mutta aloitti taas syksyn mittaan, Oikeastaan niihin aikoihin kun Rasmus muutti meille. Pukit eivät kuitenkaan olleet sellaisia kunnon rodeo -pukkeja, mitä Simolla oli tapana heitellä alussa. ..kunnes Rasmus muutti pois, niin sitten tuli kunnon  kierrepukit kehiin. Simolta en ole tipahtanut kuin viimeksi elokuulla, mutta lähellä on ollut. Olen roikkunut milloin kyljellä, milloin kaulalla. Mutta Simo on tiputtanut ratsastajansa jo pariin otteeseen tässä syksyn mittaan.

Suurempi ongelma on ollut Iitu, joka on alkanut jostain syystä pukittaa. Iitun juoksutus liinassa onnistuu ihan okei. Eilen juoksutin ja neiti ei enää potki päin. Onneksi. Mutta pukitti ja paljon. Neiti jopa pysyi paikallaan ja heitti neljän pukin sarjoja liikkumatta eteenpäin. Veikkaan että eilen sitä kyllä ärsytti silavaljaat, jotka laitoin kun minulla ei ole juoksutusvyötä, enkä satulaakaan halua joka kerta laittaa. Silavaljaista meni häntäremmi, jota Iitu selvästi yritti saada pukittamalla pois. Ohjat sain näppärästi pujotettua silavaljaiden lenkeistä, niin ne pysyivät poissa tieltä rennosti ilman että haittasivat kaulan venyttämistä. Iitu tosin ei eilen reagoinut ääniapuihin kovin nopeasti. Ravi nousi pyynnöstä ja laukkakin (pukkisarjalla höystettynä tosin), mutta ei meinannut millään hidastaa, vaan olisi mennyt ja mennyt vaan. Jatkoin sitkeästi käyntiin pyytämistä ja kun lopulta hidasti käyntiin, kehuin Iitua. Käynnistä se kyllä osasi pysähtyä. Täytyisi Iitun kanssa harjoitella yhden ohjan pysähdys äkillisiä tilanteita varten. Ihan noin maastoa ajatellen. Jos Iitu jotain pelästyy eikä paniikissa kuule hiljentäviä apuja, niin sitten muistaisi yhden ohjan pysähdyksessä että nyt piti pysähtyä ja rentoutua.

Tässä video maastossa kun tipuin ensimmäistä kertaa GoPro kamera päässäni. Simo "pelästyi"jotain metsässä ja lähti painamaan keskelle peltoa, Iituhan siitä hätääntyi kanssa ja lähti Simon perään. Pelto oli ikävä kyllä alamäkeä ja Iitu heitteli pukkeja, joista pari kuin ihmeen kaupalla pysyin ennen kuin lensin kaulan yli maahan. Ohjat pysyivät kädessä ja hanki oli onneksi pehmeää. Videolla kuuluu hyödyttömät rauhoittelu yritykseni ja ohjien kelaus (joka ei muuten onnistu kovin nopeasti, jos ohjat on olleet pitkät metsäkävelyä varten). Maastolenkki sujui muuten oikein rennosti ja sain kivan laukkapätkänkin Iitun kanssa, eikä Iitu pukitellut enää.

Otsikkoon viitaten taitaa kaveruksilla olla kevättä rinnassa. Olen nyt reilun viikon verran ihmetellyt heppojen touhuja kun laukkaavat ympäri tarhaa ja viskovat päätään. Iitu nousee takajaloilleen Simoa vasten ja Simo vain nostaa kaulaansa ylös niin Iitu ei yltä päähän. Ikävä kyllä olen seurannut tapahtumia ikkunasta enkä ole ehtinyt ryntäämään kamera kädessä pihalle filmaamaan. Lisäksi talvikarva tippuu ärsyttävästi. Karva ei lähde vielä tukkoina vaan irtonaisina karvoina sieltä täältä ja pöllyää ärsyttävästi. Iitu on ollut kovin kärttyinenkin ja heiluttanut peppuaan Simon edessä niin olisikohan kiima tulossa. Simo ei onneksi tajua kiimaisista tammoista yhtään mitään, vaikka muut ruunat reagoivatkin. Lisäksi Simo haistelee Iitun takajalkojen väliä, En tiedä pitääkö Simo Iitua samanlaisena (ruunana) kuin hän on kun sieltä haistelee. Iitulla kun ei ole siellä kuin nisät... On ollut kyllä jännää seurata noiden päähän pistoja.

Ai niin, lauantaina kun ajattelin päästää kaverukset pellolle vähän päästelemään paineita niin Simo ravasi nätisi peltokentälle, mutta Iitu laukkasi suoraan lankojen läpi ja pääsi karkuun! Ehdin onneksi sulkemaan peltokentän portin ennen kuin Simo tajusi tilanteen. Simo alkoi hädissään hirnua Iitun perään, että minne se oikein katosi. Sydämmeni hakkasi kahtasataa kun Iitu laukkasi naapurin tielle ja toivoin että kumpa ei nyt autoja tai traktoreita tulisi. Yritin hallita hermoni ja vaikka ihan tärisin, hain määrätietoisesti tallista riimun ja riimunnarun. Otin myös ruokaämpärin mukaan ja sinne kivennäisiä pohjalle. Iitu pelästyi melkoisesti kun sai tietenkin kunnon sähköiskun syöksyessään sähkölangan läpi. Iitu vaikutti hieman hätääntyneeltä ja jäi onneksi meidän olkiladon lähelle pyörimään. Pelkäsin että nytten se ampaisee siitä peltojen yli jonnekin ja naapurissa alkoi vielä moottorikelkka päristä. Onneksi nuo vuonohevoset ovat niin ruuan perään että kun ravistelin ämpäriä ja huutelin Iitua, ravasi Iitu minun luokseni. Riimua se ei olisi halunnut päähänsä, joten kiersin narun kaulan ympäri ja tungin vasta sitten riimun päähän. Sitten vein Iitun sisälle ja hain Simon pellolta. Taas löytyi yksi hyvä syy pitää riimuja päässä -karkaamisen varalta. En kuitenkan vieläkään aio pitää. Riimu hankaa karvoja ikävästi ja saattavat jäädä johonkin puuhun tai rakennukseen kiinni päästään. Myöhemmin selvisi, että naapuri oli ollut tulossa moottorikelkalla ottamaan hevosta kiinni. Kiitos vaan huomaavaisuudesta, mutta mitenhän se olisi onnistunut kun heppa painelee kauhuissaan pakoon pärisevää moottorikelkkaa.. onneksi kaikki meni hyvin.

Tällästä tällä kertaa.