Kaamea uusi vuosi

Eilen oli sitten se pitkään pelätty uuden vuoden aatto pihatossa. Tein taustatyötä paljon ennen uutta vuotta ja luin muiden pihattolaisten kokemuksia. Hevostietokeskuksen mukaan etenkin pihattohevoset on vaarassa syöksyä aidoista läpi ja tulee ottaa ajoissa sisälle, mutta monet kertoivat kokemuksiaan, että hevoset eivät ole moksiskaan raketeista. Ajattelin että onhan nuo jo kaikenlaiseen meteliin ja välkkyvaloihin tottuneet kun lentokentän vieressä asutaan ja tässä liikkuu paljon metsästäjiä ammuskelemassa. Päätin sitten antaa niille vapauden valita. Saavat mennä joko pihattoon tai olla tarhassa. Laitoin molempiin heinää ja vettä.

Ilta meni ihan hyvin. Tasainen pauke kuului ympäriltä, mutta mitään ei näkynyt. Iitu ja Simo söivät heinää ja välillä jäivät kuuntelemaan pauketta. Kävin pihalla noin tunnin välein kurkkaamassa hevosia. Viimeisen kerran menin 23.55 ja näin kuinka hepat laukkasivat ympäri tarhaa. Ympärillä rätisi ja paukkui todella paljon ja naapuri ampui raketteja pellon päälle, jolloin raketit välähtivät aika lailla päällä. Kaksikymmentä minuuttia seisoskelin tarhan vieressä ja juttelin hevosille. Simo seisoskeli enimmäkseen paikallaan, mutta Iitu ryntäili ympäriinä ja pissaili ja kakkaili usein. Iitu oli vähän vauhkona ja välillä Simokin intoutui ryntäilemään. En tiedä, miten Iitun kolme aikaisempaa uutta vuotta ovat menneet. Kun naapurit lopetti väläyttelyt hevoset selvästi rauhoittuivat, vaikka metsän takana paukkui edelleen. Pahinta oli kirkkaat valot, jotka leviävät taivaalle ja isojen rakettien rätinä. 

Tänään minulla oli vapaapäivä, joten olisi ollut aikaa lähteä lenkille, vaan tiet olikin peilijäässä.. Maiju tuli ratsastelemaan Simolla ja minun oli tarkoitus pitää Maijulle "tuntia" peltokentällä. Lähinnä siis kertoa tehtäviä mitä tehdä ja antaa vinkkejä Simon kanssa. Ennen kuin Maiju tuli, tein maasta käsin juttuja Simon kanssa.

 Tässä opetellaan seisomaan paikallaan

 "Pitääkö mun vielä kauankin seistä tönöttää tässä?"

 Välillä keskittyminen herpaantui..

 Sitten taas seisokeltiin

 Meidän peltokenttä oli niin kaameassa kunnossa, että Simo selvästi kompasteli ja varoi askeleitaan. Päätettiin mennä sitten tuohon viereen koskemattomalle sänkipellolle.Tehtävä oli kulkea ympyrällä, ravata aina puoli ympyrää samasta kohtaa ja ottaa käyntiin. Simo kertoi mielipiteensä useaan otteeseen viskomalla päätään tyytymättömänä. Jatkettiin silti ja yhtäkkiä Simo hyppäsi ylöspäin ja heitti valtavan kierrepuki ja Maiju lensi selästä. Ei onneksi sattunut, mutta ilmat meni pihalle. Maiju sai jäädä hetkeksi huilaamaan ja mina nousin ratsaille. Simo oli todella jännittynyt. Kaula oli kireä kuin mikä ja lihakset valmiustilassa. Jouduin tekemään monta pientä volttia kun käännyttiin kotio ja kiemurtelemaan ja tekemään avoja tallia kohti, jotta sain pidettyä käsissä. 

 Tästä kuvasta huomaa Simon ilmeestä kuinka kenkuttaa..

 Simo valmistautuu...

 Ja sieltä se tuli! Loikka ylös, sitten peppu ylös ja sivulle, niin että koko selkä menee kieroon ja ratsastaja maahan, tumps!

Päästettiin Simo kentälle, nostettiin jalustimet ylös, ohjat niiden taakse kiinni ja irtojuoksutettiin. Simon laukka oli todellä tönkköä, johtui todennäköisesti siitä, että se ei saanut venytettyä kaulaa kunnolla kun ohjat oli satulassa kiinni. Pukkeja tuli silti ja kunnon pierupukkeja. Päästettiin Iitu sekaan riehumaan ja yhdessä painoivat laukkaa monta kierrosta kunnes molemmat puuskuttivat ja olivat hikisiä. Päästin Iitun takaisin tarhaan ja Maiju nousi Simon selkään takaisin. Simo ihan tärisi kun puuskutti niin paljon ja meni aika pitkään käyntiä ympyrällä molempiiin suuntiin. Koko hevonen oli aivan erinäköinen olemukseltaan nyt. Kaula oli rento, korvat osoitti eteenpäin ja ilme oli iloinen ja pehmeä. Tässä oli taas tuttu Simo.

Huomenna Toiviaisen Ida tulee ratsuttamaan Iitua paikan päälle. Jännää, mutta onneksi on pahimmat virrat juoksutettu. Huomiseksi on luvattu kaatamalla vettä ja Idan olisi tarkoitus mennä pellolla niin saa nähdä miten käy.. Kirjoittelen siitä sitten lisää :)