Ratsutus osa 2

Tänään oli ihan erilainen päivä kuin viimeksi. Idakin totesi heti, että Iitu on paljon rauhallisempi ja keskittyneempi kuin viime kerralla. Liekö keli ollut syynä viimeksi kun satoi vaakatasossa ja tuuli paljon. Lisäksi jäätiin nyt pellon yläpäähän, näköetäisyydelle Simosta.

Laitoin Iitulle tänään ihka uudet bling bling -suitset, joista löytyy myös alaturpis. Letitin samalla neidin reuhkan pois tieltä. Iitu sai myös ihanan uuden pinkin satulahuovan käyttöön.

Iitu oli tällä kertaa ihan nätisti paikallaan kun vyötä kiristettiin.

Iitu toimi tällä kertaa juoksutuksessakin nätisti eikä potkinut lainkaan päin. Kerran se taisi pukittaa ja ryöstää laukkaan, mutta muuten meni nätisti, eikä joutunut paljoa pyytämään.

Selkään nousukin sujui hienosti, tosin Iitu oli heti jo menossa, joten opeteltiin seisomaan hetki paikallaan selkään nousun jälkeen ja sitten pyynnöstä lähdettiin eteenpäin.

 Iitu aukoi hieman suutaan alaturparemmistä huolimatta, mutta vain silloin kun se oli eri mieltä suunnasta eikä olisi halunnut siihen suuntaan, mihin ohjattiin.

 Ida naurattaa näissä kuvissa kun Iitu huokasi oikein ääneen raskaasti. Niikuin ihminen "huoooh" :D Iitu huokailee ääneen silloin kun sitä väsyttää.

Iitu sai kiitosta siitä kun se taipuu nätisti ympyrällä. Iitu ei puske pohjetta vasten vaan menee niinkuin kuuluukin.

Ida kysyi minulta, olenko jo käyttänyt raippaa, niin vastasin että joka kerta maastossa minulla on raippa mukana ja olen joutunut sillä myös napauttamaan kun Iitu on jäänyt jumittamaan eikä oli suostunut liikkumaan pohkeesta eteenpäin. Ida totesi, että hänkin ottaa ensi kerralla raipan ja alkaa väistättämään selästä.

 Ida myös otti Iitulla muutaman askeleen ravia, mutta totesi pohjan yhä huonoksi, joten ei ravannut enempää, ettei kompastu.

Iitu ja Iitun reuhka / ruuhkatukka, jota aion pitää niin kauan kunnes koulutus on ohi ja neiti pääsee näyttelyyn (ensi kesän haaveena olisi Teivon näyttely kun Ylöjärvi on ihan vieressä, mutta saa nähdä millaisessa kunnossa Iitu on.. en kehtaa viedä sinne mitään tottelematonta palleroa..)

 

Iitu ressukka oli aivan hiessä jo pelkästä käynnistä. Olihan käynti pellolla melkoista rämpimistä ja joutui menemään koko ajan ympyrällä. Iitu sai paljon kiitoksia ja Ida kysyikin, että onko tässä nyt normaali Iitu ja vastasin myöntävästi. Iitu on tosi hieno ja oppivainen kunhan ei ole mitään säästä johtuvaa häiriötekijää tai muuta omituista meneillään samaan aikaan. Sovittiin, että ratsutus jatkuu sitten kun maa on enemmän jäässä, eikä pohja petä niin paljoa. Sitten päästäänkin jo kunnolla ravailemaan :)

Simon kuulumisista vielä pari sanaa. Juoksutin Simon taas tänään lupaukseni mukaisesti ja se oli kuin enkeli. Totteli pienimmästäkin pyynnöstä. Juoksutuksen jälkeen annoin päiväheinät ennen ratsutusta ja kun Ida tuli, huomattiin Simon takasessa iso, verinen haava. Haava näytti pintahaavalta, sellaiselta, että Simo on repäissyt nahkansa johonkin. Suihkuttelin haavasprayta ja laitoin helosaania. Tutkin vielä tarhan, mutta ei sieltä löytynyt mitään, mihin Simo olisi voinut jalkansa repäistä. Noh seuraan tilannetta, onneksi ei ole kuraa niin haavaan ei pitäisi mennä likaa. Annan sen meinaa kuivua ja hengittää.