Ratsastuksen kipukohdat

En keskity nyt ratsastajan ongelmiin, vaikka niitäkin on paljon ja lisää varmaan tulee kun en ole ollut aikoihin tunnilla tai valmennuksessa. Keskityn nyt enemmän ehkä ongelmiin ratsastuksessa hevosten näkökannalta. Käyn sitten erikseen omia ongelmakohtia läpi.

Me ollaan kirjaimellisesti eletty kuin perunapellossa lähes vuosi. Höntsäilty menemään pitkin puskia ja peltoja. Okei, ollaan me tämän vuoden aikana ehkä 5 kertaa oltu valvovan silmän alla, mikä on häpeällisen vähän.

Ongelma, josta Simo sai palautetta myös näyttelyssä on se, että Simo kulkee pitkänä pötkönä, eikä tuo takaosaa alle. Varmaan siksi kun ei ole jumpattu takaosaa aikoihin tai tehty kokoavia liikkeitä. Mikä estäisi myös maastossa kiinnittämästä huomioita itse ratsastukseen?  Ollaan löysäilty ihan liikaa. Toki olen todella skarppina jatkuvasti kun ei koskaan tiedä, mitä hevonen saattaa säikähtää tai mikä mutkan takana odottaa. Maastossa olan lähinnä väistättänyt tien reunaan ja tästä päästäänkin uuteen ongelmaan.

Ratsastan maastossa jatkuvasti vasempaan kierrokseen. Siksi molemmat on todella kankeita oikealle. Simolle oikea kierros on aina ollut vaikea ja ratsuttaja huomasi heti, että Iitu on oikealle kankeampi kun käväisi kuukausi sitten. Nyt joku miettii, että miten voi ratsastaa vasempaan kierrokseen kun maastossahan mennään suoran tien reunassa? Jep. Pointti on se tien reunassa. Hevonen on jossain määrin hivenen asettunut vasemmalle. Varsinkin kun auto tulee takaa ohi, pitää huolehtia takaosasta, ettei se käänny tielle ja ikäänkuin asettaa hevosta sisäänpäin, jolloin on asettunut vasemmalle. Liikennesäännöissä sanotaan, että ratsukon on kuljettava tien oikeassa laidassa, joten ei myöskään voi vaihtaa puolta, jolloin hevosta saisi asetettua myös oikealle.

Tämä on asia, johon täytyy nyt tosissaan alkaa kiinnittämään huomiota. Kun autoja ei ole lähistöllä täytyy tehdä ns. sulkutaivutusta siten, että hevonen on asettunut oikealle, ojaan päin. Myös kokoaminen täytyisi ottaa mukaan maastossa. Temmon vaihteluita lisää. Laukan nostoja, muutama askel laukkaa ja kiinni. Sitten sama uudestaan.

..mutta kun maastossa on niin hauskaa kiitää täysiä pidemmällä ohjalla pitkin laukkasuoria, niin kovaa kuin hevosesta lähtee! Se ihana vapauden ja jännityksen tunne kun hevonen kiitää pitkin maita ja mantuja. Se on parasta.

 Kuka voisi vastustaa tällaisia laukkasuoria?