Henkinen hyvinvointi

Vaikka omaa talliani voisi kuvailla nuhjuiseksi, pyrin kuitenkin siihen, että hevosilla olisi henkisesti hyvä olla, eikä stressitekijöitä ainakaan pitäisi löytyä. Meiltä ei löydy hienoa kenttää, maneesia, pesaria ja ei edes juoksevaa vettä. Navettaan on mennyt vesijohto, mutta se on mennyt poikki jossain maan alla, joten olen kohta vuoden päivät kantanut kaiken veden talolta. 

Varustehuoneeseen täytyy tehdä nyt parannuksia. Ostin Biltemasta poistoilmapuhaltimen (liekö edes oikea termi?), jotta ilma vaihtuu varustehuoneessa. Tämä sateinen kesä on saanut aikaan sen, että home on hiipinyt varustehuoneeseen ja iskenyt kiinni ajovaljaisiin, joita ei juuri käytetä. Vaikka huonetta on lämmitetty sateilla, jotta varusteet kuivuvat, ei painovoimainen ilmanvaihto ole riittänyt. Asennan poistoilmaaukkoon tuon puhaltimen, josko siitä olisi apua.

Eksyin hieman raiteilta, mutta mielestäni pihatto on erinomainen asia. Pihaton ei tarvitse olla mikään hieno automatisoitu aktiivipihatto. Mielestäni sekin on enemmän ihmisten kannalta ajateltu, kun ruokakin tulee automaatista ja vesi ym. niin ei tarvitse nähdä niin paljon vaivaa. Ei hevoset välitä, mistä ruoka tulee, tai tuleeko vesi automaatista. Pääasia, että ruokaa ja puhdasta vettä on saatavilla. 

Simossa tapahtui selvä ero kun muutettiin karsinasta pihattoon. Simo sai itse valita, milloin on sisällä, milloin ulkona. Ruokaa oli lähes jatkuvasti tarjolla, niin sekään ei stressannut. Simo oli selvästi levollisempi ja helpompi käsitellä.  Simo myös alkoi viimein laihtua, vaikka olinkin liikuttanut sitä ahkerasti, eikä Simo ollut saanut kuin tietyn määrän heinää. Pihatossa kuitenkin tulee liikuttua enemmän.



Viime kesänä Simo sai laiduntaa suuressa laumassa Majantallilla. (tässä vain osa hevosista)


Olen tehnyt kesän aikana parannuksia tarhaan. Nyt löytyy useampi ruokintapaikka ja "heinäutomaatti" on tekeillä. (Heinäladon seinässä on aukko, johon asennan suurisilmäisen raudoitusverkon ja siitä lähtee laudat viistoon ylöspäin. Ladon pikkupaaleja "kouruun" ja kun yksi paali syödään, toinen tippuu alas, tadaa!)  Löytyy uusi katos pihaton lisäksi, joihin molempiin tulee 
olkipatja. Tarha on pohjustettu osittain suodatinkankaalla, murskeella ja päältä vielä kivituhkalla, joten eivät välttämättä joudu rämpimään mudassa. Toki iso osa tarhasta on edelleen maapohjalla, joka varmasti on tamppauksen ja sateiden myötä mutainen. Mutta sekin on hevosen oma valinta, meneekö sinne mutaan. 

Tarha vuosi sitten kun hevoset olivat vasta muuttaneet pihaan.


Tarha maaliskuulla kun mutainen maa oli vielä jotenkin jäässä.

Iitu metsälaitumelle viime syksynä.

Olkipatja pihatossa

Iitun varsatukka



Laitumelta toukokuulta

Tarha maalis-huhtikuun vaiheessa kun maa alkoi sulaa. Kuvassa näkyvä rakennus on purettu ja tilalle tehty toinen pihatto. Hevosten kohdilta tarha myös pohjustettu.










Syksyllä on tarhan laajennus luvassa. Laajennan tarhaa tuonne laitumen perimmäiseen lohkoon, jolloin hevosilla menee polku tarhalta tuonne laitumen perälle, siellä on hieman puita ja kallioo ja ns. "kääntöpaikka". Pyrin myös pohjustamaan polkua erilaisilla sorilla ja hiekoilla, jotta ei ole vallan kuravelliä.

Ensi kesänä laajennan myös laidunta. Tämä sateinen kesä on tehnyt laitumista kuravelliä ja vaikka vaihtelen hevosia viikottain lohkosta toiselle, on laitumet aivan kuralla. Isommalla laidunalalla hevoset kulkisivat laajemmalla alueella niin ehkä ei tamppaantuisi niin paljon, paitsi kulkureittien osalta.

Ainoa asia, mikä puuttuu on kunnon lauma. Kahden hevosen lauma ei ole tarpeeksi, mutta sille ei vielä ole mitään juurikaan tehtävissä..

Ai niin, hevosten henkinen hyvinvointi on ollut etusijalla, omistajan henkinen hyvinvointi on jäänyt toistaiseksi kun on ollut niin paljon työtä eikä aikaa ole riittänyt.

Kommentit

  1. TAAS kerran ihan mahtava postaus! Itse myös suosin täysin pihattoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava kuulla, että meitä pihattofaneja löytyy aina vain enemmän :)

      Poista
  2. Kuinka iso teidän tontti on? Kyllä hevoset on onnellisia kun on tilaa, lauma ja vapaammin heinää. Ainakin meillä poni muuttui ikään kuin ihan eri poniksi heinäkuussa kun muutettiin luonnonmukaisiin oloihin perinteisestä tallista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tila on 10 ha, mutta me omistetaan tällä hetkellä siitä 2ha. Vielä on 8ha ostamatta, mutta nuo maat on meillä kuitenkin käytössä ja vuokralla. Emme voineet ostaa koko tilaa kunnan etuostooikeuden takia. Tämä on himoittua aluetta ja kunta olisi vienyt koko tilan välistä, jos maata olisi ollut enemmän. Kyllä, muutoksen huomaa selvästi kun hevonen saa olla oman mielensä mukaan ja vapaasti verrattuna siihen tallielämään, jolloin joutuu seisomaan yöt karsinassa ja päivät postimerkkitarhassa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit