Putoaminen ja seuraamukset

Minua ei ole koskaan pelottanut pudota hevosen selästä. En ole jännittänyt että, mitä jos putoan? Johtunee ehkä siitä että olen pudonnut hevosen selästä lapsesta asti kymmeniä kertoja. Minulla on myös ollut aina tai ainakin tähän asti niin hyvä tuuri, että ei ole sattunut juurikaan. Mitään ei ole murtunut. Mustelmia ja kolhuja on toki tullut, mutta ei mitään vakavaa. Simolta olen pudonnut viimeksi syyskuulla ja Iitulta olin pudonnut viimeksi tammikuulla (löytyy ihan video tästä blogista kun sattui olemaan GoPro -kamera kypärässä..)..siis tiistaihin asti. Silloin meinaa tultiin ryminällä alas ja minut vietiin päivystykseen. Mitään ei tälläkään kertaa murtunut..onneksi.

No kuinka sellainen putoaminen sitten tapahtui? Oltiin käyty Maijun kanssa maanantaina 7 km käyntilenkki, joka oli ollut niin jännittävä, että hevoset olivat väsyneitä vielä tiistainakin. Mentiin sitten tuonne lähistöllä olevalle metsätielle, jonne on päästy menemään vasta ihan pari viikkoa sitten kun Iitu sai lenkkarit. Metsätiellä on suht kova pohja. Pohjana on kovaksi painautunut soratie, joten aiemmin ei ole ollut juuri asiaa sinne. Hevoset oli todella väsyneen oloisia ja kun nostettiin laukka ylämäkeen, oli se todella hitaan ja raskaan oloista. Käveltiin sitten pieni lenkki ihan metsäpolulla ja tultiin takaisin soratielle. Iitu päästeli uupuneita ääniä. Iitulla on jännä tapa vaikertaa kun se on väsynyt. Ääntä ei voi kuvailla huokaukseksi vaan se on pitkähkö valitus..Kuulostaa vähän muumilaakson möröltä :D

Noh Iitu vaikeroi ja kiemurteli niin sanoin Maijulle, että menkää vaan Simon kanssa omaan tahtiin edeltä kun Simo oli sen verran kärsimätön odottelija. Tallustelin Iitun kanssa kaikessa rauhassa pitkillä ohjilla. Tulimme jyrkähköön alamäkeen, jonka jälkeen nousee heti jyrkähkö ylämäki, eli välissä on pieni notko. Kun olimme Iitun kanssa puolivälissä alamäkeä, oli Simo jo ylämäessä ja ravasi sitä raskaan näköisesti ylös kun ei ollut kaverilla intoa tai voimia. Iitu alkoi stepata vähän alamäessä, mutta pidin Iitun käynnissä. Alhaalla ajattelin että ravataan tuo Simo kiinni ja yhä löysällä ohjalla pyysin raviin. Mutta Iitupa kiihdytti ravista neliin, jolloin nojasin kevyessä istunnassa eteen helpottaakseni Iitun nousua. Neli oli todella epätasaista menoa ja yhtäkkiä pää katosi edestä. Aloin kelata ohjia ja yritin kiskoa päätä ylös kun tuli ensimmäinen pukki, joka sai minut horjahtamaan. Sitten tuli heti perään toinen pukki, jolloin huojuin satulassa yhä yrittäen kiskoa päätä ylös ja kolmas pukki, jolloin liuin kaulan yli eteenpäin kädet yhä ohjissa.

Tömähdin pää edellä maahan siten, että ensin tärähti kypärä ja sitten tömähdin vasemmalle lonkalle kovalle soralle. Suitset lähti kokonaan päästä kun ne jäivät käsiin, jolloin Iitu oli täysin vapaana, mutta onneksi vuoniksille tuttuun tapaan pysähtyi viereen odottamaan. Sain vain päästettyä suustani jonkin sortin parahduksen ja Maiju tuli Simon kanssa paikalle. Iitu oli vapaana ollessaan hyödyntänyt tilaisuutensa ja söi ojasta ruohoa. Maatessani maassa Simo tuli huolissaan katsomaan minua ja puhalsi naamaani (ainakin sellainen ilme oli kaverilla) En pystynyt nousemaan ylös, joten yritin raahautua ojaan, jossa oli pehmeää. Maiju heitti ohjat Iitun kaulan ympärille ja alkoi laittamaan suitsia. Itse en pystynyt nousemaan ylös joten makasin maassa. Meidän oli pakko päästä pois metsästä ja Maiju ei olisi millään saanut talutettua molempia kotiin autotietä pitkin, joten tarrasin maatessani jalustimeen ja vedin itseni käsillä pystyyn. Koko vasen kylkin oli niin kipeä, että asennon muutos teki tuskaa ja kirosin ja purin vaan hammasta ja kyyneleet virtasi poskilla.

Simo meni ojan pohjalle seisomaan, joten sain hilattua itseni ojan pientareelta selkään. En millään saanut vasempaa lonkkaa liikkumaan, joten oli melkoista räpiköintiä yrittää saada jalat molemmille puolille hevosta. Satulaan nousin ns. "väärältä" puolelta kun vasenta jalkaa ei saanut taivutettua. Noh selkään kuitenkin pääsin ja Maiju nousi sitten Iitun selkään. Hilasin itseni Simon selkään siksi, että Simolla on niin pehmeät liikkeet. Simon käynti ja ravi on kuin pumpulissa istuisi eikä pompota yhtään. Iitulla taas peppu heiluu niin paljon että siinä selässä olisi tärähdellyt. Lähdettiin kävelemään kotia kohti ja edettiin ihan hyvin kunnes päästiin naapurin ravitallin luo. Eräällä laitumella oli irtojuoksutus menossa ja Simo ihan jännittyi kun suomenhevosruuna heitteli isoja pukkeja ja laukkasi melkoista kyytiä. Iitu alkoi tanssahdella takana.

Maiju tuli alas selästä taluttamaan Iitua ja piti Samalla Simostakin kiinni kun kuljettiin tuon laitumen ohi. Talutuksesta huolimatta Simo oli jännittynyt ja otti muutamia raviaskelia, jolloin jouduin itse pitämään Simoa myös ja jännittämään lihaksia. Kun oltiin tuo kohta ohitettu ja jatkettiin ratsain matkaa, nojasin jo ihan Simon kaulalla kun kipu kyljessä ja lonkassa oli karmea. En lopulta pystynyt olemaan enää selässä, vaan minun oli pakko pudottautua alas. Soitin mieheni hakemaan Iitun kun oltiin muutaman sadan metrin päässä kotoa ja Maiju talutti Simon. En pystynyt nostamaan vasenta jalkaa juuri lainkaan, mutta jotenkin jalkaa raahaten sain nilkutettua kotiin asti ja siitä sitten lähdettiin suoraan päivystykseen. Onneksi lonkka ei vaikuttanut murtuneelta, mutta lihas oli revähtänyt, koska en pystynyt istumaan lainkaan ja kun yritin mennä seisaaltaan suoraan maakamaan sängylle oli se äärimmäisen tuskaista. Eilen kävin vielä aamulla röntgenissä ja ei ollut murtumaa (huh) Viikon sairasloman sain koska ei vasen puoli kestä istumista tai kyykistelyä tai nostelua niin nyt otetaan vappu rauhassa.

(kuvia ei sattuneesta syystä tuosta lenkistä ollut muita kuin Terveyskeskuksen aulasta...)

Onneksi minulla oli kypärä päässä, koska päähän tuli kova tälli ja minulla oli myös turvaliivi päällä. Tosin turvaliivihän ei suojaa alaselkää tai lonkkaa, joten siitä ei ollut mitään hyötyä. Kuitenkin aion myös jatkossa ratsastaa turvaliivi päällä, jos satun tippumaan niin voi sekin pelastaa hengen tai estää halvaantumasta!

Kommentit

  1. Voi kauhea! Onneksi ei kumminkaan murtunut mitään. Paranemista sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) Juu, onni onnettomuudessa taas :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit