Simon viikko

Kuten olen jo aiemmin todennut, kirjoitan tätä blogia itselle päiväkirjana. Tästä on hyvä seurata kehitystä ja muistella alkuaikoja. Tämän kautta pystyy myös kaverit, tutut ja entiset omistajat seuraamaan, mitä hevosille nykyään kuuluu. En osallistu kilpailuihin, kirjoita toive tai kysmyspostauksia tai ylipäätään keksi aiheita lukijoille. Itselle kirjoitan ja jos joku haluaa lukea tai seurata niin saa seurata vapaasti.

Kuten otsikkokin jo vähän viittaa, kerron hieman Simon viikosta. Kävin sunnuntaina Simolla maastossa ratsastelemassa, mutta aloitetaan tämän viikon viikko-ohjelma maanantaista.

Maanantai

Simon viikon ainoa vapaa. Itse kävin leffassa kavereiden kanssa joita tulee hevosharrastuksen takia nähtyä aivan liian harvoin. Simo sai siis vain oleskella maanantain.

Tiistai

Tiistaina käytiin Simon kanssa naapurin ravitallilla vierailulla. Naapurin hevoset ovat siis ihan tuossa pellon toisella puolella ja sinne näkeekin kun kävelee puoliväliin peltoa. Maanantaina oli melkoinen myrsky. Ajattelin hoitaa Simon liikutuksen samalla, mutta aiemmista kerroista viisastuneena en lähtenyt ratsain liikkeelle. Laitoin suitset päähän ja riimun naruineen vielä päälle ja lähdin taluttaen matkaan. Itsellä tietysti kypärä päässä. Turvallisuussyistä pidän aina hevosten kanssa touhutessa kypärää päässä. Vaikka vain taluttaisi hevosta, saattaa se jotain pelästyä ja vaikka juosta yli. Noh Simohan oli aikamoinen kun myrskytuulessa talutin sitä peltoaukean poikki. 

Naapurin 1 vuotiaat ravurivarsat riehaantuivat nähdessään Simon. Laukkasivat tarhaa ympäri. Suomenhevosen nimi on Taika ja se on todella kaunis rautias varsa läsillä ja liinaharjalla. Lämppärivarsa on Ella. Viereisessä tarhassa oli myös Suomenhevosruuna Xero joka onkin jo vanha tuttu, kun se on kaikista lähinnä tukkitietä, jolla ratsastetaan. Simo hyöri ja pyöri ja puhisi jo jopa hieman hypähteli pystyyn kun oli niin kuohuksissa. Ei voinut viedä talliin kun Simo ryntäsi paniikissa ulos. Naapuri toi Simolle porkkanaa, jolloin Simo rauhoittui ja alkoi mutustaa tyytyväisenä. Simo kyllä näytti ensi visiitillä naapureille kaikki huonot tavat. Simo tuuppi ihan mahdottomasti päällään uusia ihmisiä, kerjäsi herkkuja ja pyöri hermostuneena, kiilasi, nojasi ja käyttäytyi ihan orimaisesti ja siitä tulikin kysymys että onko vasta hiljattain ruunattu.. No ei ole, on vaan muuten ihan kenkkutuulella. Siinä sitten ihmeteltiin porukalla Simon näköä ja kokoa kunnes lähdin takaisin kotiin. Simo otti raviaskelia ja tanssahteli kun talutin sen varsojen ohi. Simo yritti puskea aitausta päin kun olisi halunnut tehdä tuttavuutta. Oli aika kamalaa taluttaa se kotio ja otinkin monta pysähdystä ja välillä joutui nykäisemään ohjista terävästi että malttoi kuunnella. Kotiin kuitenkin selvittiin ehjin nahoin vaikka liukasta olikin.

Maija hengailee pihaton puolella kun hoidan Simoa eikä tule kutsumatta sisään vaan odottaa lupaa.

Keskiviikko
Maiju tuli ratsastamaan Simolla keskiviikkona ja lähdin kävellen lenkille mukaan. Mentiin taas tuota tuttua viereistä hiekkatietä ja Simo meni ihan rennosti. Kunnes tuli viimeinen suora ennen kääntymispaikkaa, jossa Simo kulki kuin rautakanki. Pää oli todella korkealla ja jännittynyt ja Simo punki lapa edellä keskelle tietä ja Maiju joutui tosissaan taivuttelemaan ja pitämään kuulolla. Käännös takaisinpäin otettiin äärimmäisen hitaasti ja Simo yritti jatkuvasti ryöstää, mutta Maiju oli tarkkana pidätteiden kanssa ja väistätti Simoa niin kauan kuin Simo puski ohjaa vasten. Sitten Simo taas rentoutui, kunnes kuljettiin Tanilan ohi, jossa Simo loikkasi yhtäkkiä sivulle, mutta jäi paikalleen. Pelästyi varmaan taas tuttua postilaatikkoa. Sitten matka jatkui rennosti ja hölkättiinkin. Maiju nosti viimeisellä suoralla laukan ja Simo nosti nätisti laukan ja kiihdytteli ihan kunnolla. Maiju laukkasi oikein pitkään, kunnes Simo alkoi väsyä ja laukka käydä hitaaksi. Silloin Maiju laski raviin ja lopulta käyntiin.. Mentiin pihatielle ja siinä mentiin loppukäyntejä edes takaisin niin kauan että Simo ei enää puuskuttanut. Simo vaikutti oikein hyvän tuuliselta lenkin jälkeen.

Torstai

Tänään juoksutin Simoa liinassa. Simolla tuntui virtasta olevan joten annoin sen ravata pitkään ja tehtiin muutama laukan nostokin. Simo tottelee tosi hienosti komentoja.  Yksi muiskaus/"käynti" tarkoittaa liikkeelle, kaksi muiskausta "Ra-Vi" tarkoittaa raviin (toisinaan muiskausta ei tarvita vaan perkkä "Ra-Vi" riittää nostamaan ravin. Juoksutuspiiskaa ei tarvita ollenkaan, mutta se on mukana minulla, jotta voin tarpeen vaatiessa viuhauttaa sitä ilmassa jos Simo sattuu muistamaan vanhat temppunsa ja yrittää vaihtaa suuntaa. Laukka on semmoinen napakka maiskaus ja "Lauk-Ka", jolloin Simo nostaa laukan. Tänään Simo tosin protestoi ja pukitti kun piti laukkaa nostaa. Pukittamisen jälkeen nosti Simon päänsä ylös ja yritti loikkia sivulle mutta jatkoin pyytämistä, jolloin liikkui eteen. Simo teki laukannostossa pukit molempiin suuntiin, joten ei johtunut kipeästä kankustakaan. Laukka näytti todella työläältä joten pyysin sitä vain vähän. Simolle kun on tässä parin kuukauden rauhallisemmalla liikutuksella sitä massaa kertynyt niin laukka on raskasta. Tosin kuten alla olevan kuvan sivuprofiilista huomaa, ei Simolla mielestäni sivusta maha pahasti roiku. Aika kivan näköinen, toki vähän saisi maha kutistua jos näyttelykuntoon meinaa saada. Mutta edestä Simo on edelleen kuin tiine tamma. Simolla on kyllä leveät ryntäät ja lavat, mutta maha näkyy silti. 

Perjantai

Huomenna mennään Simon kanssa taas kärrytteleen kun Maiju tulee. Mennään käyntiä ja rauhallista hölkkää kärryillä, ihan Simon ehdoilla. Kunhan kaveri pysyy hyvän tuulisena eikä ala jännittää tai ahdistu.

Lauantai

Lauantaina onkin Simolla kunnon työpäivä edessä, mutta mitä silloin tapahtuu, jääköön yllätykseksi. Sen verran sanon, että todella hyvää liikuntaa tiedossa, jossa saa tehdä kunnolla töitä.

Sunnuntai

Sunnuntaina mennään Simon kanssa kaksin maastoon taas ihmettelemään, mikä siellä oikein jännittää.

Ai niin, Simolla on taas sama tilanne kuin vuosi sitten. Eli rauhaset on turvoksissa ja kunnolla. Oikea puoli ei ole, mutta tämä vasen puoli on. Tämä vasenpuoli oli myös viime vuonna samoihin aikoihin turvoksissa, mutta silloin Simo oli oikeasti kipeä kun ei meinannut jaksaa edes hevoselle helppoa istuntatuntia vaan väsähti kesken. Tuolloin Simo myös yski ja saikin muutaman viikon levätä. Nyt Simolla ei ole mitään oireita, muuta kuin tuo vasemman puoleinen rauhanen. Kaveri on vähän liiankin virtaa täynnä että ei kyllä sairas ole.

Simo on ollut tosi kenkku siitä asti kun Iitu lähti. Ehkä tilanne tasaantuu kun Iitu tulee 1,5 viikon päästä takaisin! ^^ Kävin muuten viime lauantaiaamuna Vahannassa katsomassa Iitun menoa ja neitihän nostaa jo pyynnöstä laukan ja menee väistöt ravissa! Huippua! ja hieno tytteli.