6.12.
Tänään lyhensin hieman Simon harjaa. Simolla on todella paksu harja, joten se ei pysy millään pystyssä. Lähinnä siistin hapsottavaa harjaa, enkä leikannut sitä aivan tyngäksi. Satuloin Simon ja menimme kentälle. Taluttelin Simoa aluksi ympäri kenttää ja vein Simon kaartoon, jolloin kiristin vyön ja nousin selkään. Menimme käyntiä kumpaankin suuntaan ja kokeilin pysähdyksiä ja myös peruutusta. Simo peruutti hienosti ja pari pitkää sivua menimme avotaivutusta, joka sekin onnistui kuin vanhalta tekijältä. (joka Simo onkin..) Tein myös pari siirtymää raviin ja ravista käyntiin. ravipätkät olivat lyhyitä, pääasia että vähän kokeiltiin. Lopettelin ratsastuksen ja menimme talliin.
Talliin päästyämme saimme kutsun maastoon Eemelin kanssa. (Eemeliä jotenkin jännittää maastossa kulkeminen, joten se tarvitsee harjoitusta) Eemeli kulki edellä ja Simo ei ollut ollenkaan mielessään siitä, että se ei saanut olla kärkihevosena. Kun Eemeli jäi jumittamaan tallitiellä, Simo pääsi ohitse ja kulki vähän liiankin innoissaan. Simo painoi tosissaan ohjille ja ylämäessä nostikin ravin. Annoin Simon hieman ravata kun ravi oli hallinnassa ja pysäytin Simon mäen päälle. Mäen päältä käännyimme metsäpolulle Eemeli etunenässä. Simo kulki kokoajan aivan Eemelissä kiinni ja olisi mielellään mennyt ohi. Oli ilahduttavaa huomata, että Simo kiersi puut huomioiden ratsastajan, eikä Simo kompuroinut muuten kuin jos sattui liukastumaan. Rentouduin itsekin ja annoin pitkät ohjat, Simo kulki oikein hienosti. Kun tilaisuus tuli, piti päästä Eemelin ohi kärkihevoseksi, vaikka oltiin ihan oudossa maastossa. Simosta oikein näki, että se on toiminut aiemmin vaellushevosena, sillä tämä oli sen juttu ja Simo oli oikein mielissään. Kun päästiin metsälenkin jälkeen kentälle, meinasivat kaverukset ampaista suoraan vauhtiin kuten edellisenä iltana olivat päässeet juoksemaan. Tällä kertaa oli ratsastaja selässä, joka määräsi tahdin ja hevoset pysäytettiin kaartoon ja menimme siitä talliin.
Tänään lyhensin hieman Simon harjaa. Simolla on todella paksu harja, joten se ei pysy millään pystyssä. Lähinnä siistin hapsottavaa harjaa, enkä leikannut sitä aivan tyngäksi. Satuloin Simon ja menimme kentälle. Taluttelin Simoa aluksi ympäri kenttää ja vein Simon kaartoon, jolloin kiristin vyön ja nousin selkään. Menimme käyntiä kumpaankin suuntaan ja kokeilin pysähdyksiä ja myös peruutusta. Simo peruutti hienosti ja pari pitkää sivua menimme avotaivutusta, joka sekin onnistui kuin vanhalta tekijältä. (joka Simo onkin..) Tein myös pari siirtymää raviin ja ravista käyntiin. ravipätkät olivat lyhyitä, pääasia että vähän kokeiltiin. Lopettelin ratsastuksen ja menimme talliin.
Talliin päästyämme saimme kutsun maastoon Eemelin kanssa. (Eemeliä jotenkin jännittää maastossa kulkeminen, joten se tarvitsee harjoitusta) Eemeli kulki edellä ja Simo ei ollut ollenkaan mielessään siitä, että se ei saanut olla kärkihevosena. Kun Eemeli jäi jumittamaan tallitiellä, Simo pääsi ohitse ja kulki vähän liiankin innoissaan. Simo painoi tosissaan ohjille ja ylämäessä nostikin ravin. Annoin Simon hieman ravata kun ravi oli hallinnassa ja pysäytin Simon mäen päälle. Mäen päältä käännyimme metsäpolulle Eemeli etunenässä. Simo kulki kokoajan aivan Eemelissä kiinni ja olisi mielellään mennyt ohi. Oli ilahduttavaa huomata, että Simo kiersi puut huomioiden ratsastajan, eikä Simo kompuroinut muuten kuin jos sattui liukastumaan. Rentouduin itsekin ja annoin pitkät ohjat, Simo kulki oikein hienosti. Kun tilaisuus tuli, piti päästä Eemelin ohi kärkihevoseksi, vaikka oltiin ihan oudossa maastossa. Simosta oikein näki, että se on toiminut aiemmin vaellushevosena, sillä tämä oli sen juttu ja Simo oli oikein mielissään. Kun päästiin metsälenkin jälkeen kentälle, meinasivat kaverukset ampaista suoraan vauhtiin kuten edellisenä iltana olivat päässeet juoksemaan. Tällä kertaa oli ratsastaja selässä, joka määräsi tahdin ja hevoset pysäytettiin kaartoon ja menimme siitä talliin.
Kommentit
Lähetä kommentti