Huono omatunto hevosten liikutuksesta

Tänä talvena hevoset ovat liikkuneet vähemmän kuin koskaan. Ne lähinnä oleskelevat tarhassa ja välillä avaan tarhan ja laitumen välisen portin, jolloin pääsevät kunnolla laukkailemaan. Itse olen käynyt ajamassa pääosin Simoa 1-2 kertaa viikossa. Jos tunnen oloni oikein energiseksi, niin välillä pääsee Iitukin kärryjen eteen.

Onneksi talven lumitilanne on sen verran hyvä, että jo tarhassa tarpoessa pääsee nostelemaan jalkoja. Lisäksi ajolenkit ovat olleet auraamattomalla metsätiellä. Olen laittanut työvaljaat ja hevoset ovat saaneet kiskoa kärryjä raskaassa hangessa. Tuo totisesti vie voimat, sillä lyhyelläkin lenkillä pysähtyvät välillä puuskuttamaan. Se jos mikä on todellista voimatreeniä!

Simon kanssa hangessa


Harmillisesti taitaa olla viimeiset kärrylenkit menossa omalta osaltani ainakin hetkeen sillä tiet ovat sen verran epätasaisia ja pompottavia, mikä vihloo hieman mahassa. Vauva on välillä alkanut tanssia kunnon ripaskaa mahassa ajaessani kärryillä. Tiedä sitten johtuuko siitä, että tuntuuko hänestä epämukavalta vai tykkääkö niin, että innostuu itsekin pomppimaan.

Iitu ja kaunis auringonlasku


29 työpäivää on jäljellä ja sitten pääsen viettämään kunnolla aikaa hevosten kanssa. Paitsi, että siinä vaiheessa en oikein pysty tekemään mitään. Urheasti olen vielä kantanut 20 litran vesikanistereissa lämmintä vettä hevosille, mutta ei sekään ilmeisesti fiksua ole.  Onneksi minulla käy muutama ratsastaja, jotta hevoset liikkuvat edes sen 2-3 kertaa viikossa.

Ehkä pitää vaan hyväksyä se, että ei hevosia haittaa lomailu tai kevyemmät ajanjaksot. Ei ne rikki mene siitä, että liikutan niitä liian vähän. Päin vastoin, nyt niilläkin on aikaa touhuilla laumassa ja kirmailla omasta halustaan silloin kun siltä tuntuu.

Helga ja Simo kun mittari näytti -24


En odota mitään muuta niin paljon kuin kevättä ja sitä, että pääsen takaisin hevosten selkään! Jopa kielletyt ruuat jää sillä listalla kakkoseksi. Toivon, että toipuminen onnistuu nopeasti ja pääsen jo viimeistään kesäkuulla ratsaille.

RV 26 ja pötsi


Kommentit

  1. Kärsin samasta huonosta omatunnosta. Tiet alkavat onneksi näyttää jo paremmin ajettavilta, mutta kun olisi vain edes jonain päivänä niin hyvä olo, että saisi itsensä kärryille. Hevosia rauhallinen jakso ei näytä haittaavan yhtään. Ne laukkaavatkin yllättävän paljon päivän aikana porukassa.

    Sinulla ei olekaan enää pitkästi! Todennäköisesti ratsastat jo silloin, kun minulla on tuskaisin vaihe :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, kommentin kirjoitus olikin jäänyt puhelimella kesken. Itsehän alussa istuin kärryillä ja oksensin laidan yli. Ei se kauhean mukavaa ollut :D Käyntilenkit onnistuu mukavasti vielä kärryillä kunhan tie ei ole ihan perunapeltoa. Tosin kukin tehköön oman voinnin mukaan. Tuntuu, että tuttavapiirissä raskaudet on olleet suht helppoja, jumpalla käydään loppuun asti ja itse vain tuskailee ja lihoo :D

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit