Uusia tuttavuuksia maastossa

Viime viikolla on touhuttu yhtä sun toista, pidätelty henkeä, kauhisteltu, voivoteltu ja päästetty helpotuksen huokauksia. Mutta aloitan tuoreimmasta, eli käytiin Pojun ja Simon kanssa lauantaina pidemmällä 15km maastolla. Kilometrien määrä ei tunnu suurelta, mutta kun aikaa meni se 3 tuntia johtuen vaikeasta ja hitaakulkuisesta maastosta, oli se pitkä. Viime kerralla kun ratsasteltiin tuolla kauempana lentokentän toisella puolen vaihdettiin numeroita uuden tuttavuuden kanssa. Reittimme siis kulkee erään hevostallin pihan läpi, jossa tapasimme tytön, joka kyseli saisiko meistä joskus maastoiluseuraa. Viestiteltiin jonkin aikaa ja lopulta löytyi kaikille sopiva ajankohta. 

Laitoin viestiä kun lähdettiin tästä meiltä. Meiltä on tuolle tallille matkaa 6 kilometriä ja tunnin verran siinä meni kun matka taittui pääosin käynnissä lukuunottamatta yhtä ravipätkää. Matkaan tallilta lähti Irish Cob ja Welsh (sektiota en muista). Se Irish Cob oli suloinen, ne on omia lemppariheppojani heti TOP 5 -listalla. Matka taittui mukavasti, vaikka Irish Cob tamma ei kovasti Simosta tykännytkään. Kävelimme erästä metsäpolkua, josta pääsi sellaiselle tielle, jossa minun tuli lenkkeiltyä Simon kanssa paljon ollessamme Majantallilla sen yhden kesän. Silloin en tiennyt tuosta metsää pitkin kulkevasta polusta ja jouduin ratsastamaan Simon meille autotietä pitkin. Ratsastelin silloin aamuyöstä toivoen, että ei menisi autoja, sillä tuo on vilkkaasti liikennöity tie ja siinä ajetaan sata lasissa.

Käännyimme samaa reittiä takaisin ja ratsukot jäivät matkan varrella omalle tallilleen, jolloin jatkoimme matkaa kotiin. Hevoset olivat selvästi kyllästyneitä tallustamiseen ja hyvä etteivät nukahtaneet pystyyn, joten kotia kohti tultiinkin selvästi vauhdikkaammin. Laukattiin oikein pitkää pätkää, varmaan kilometrin verran ja se oli hauskaa! Hevoset heräsivät ja painelivat hyväntuulisena menemään. 

Tässä vielä video päivästä;

Ja mitäs muuta viime viikolla tapahtuikaan. Iitu palaili takaisin töihin maanantaina ja silloin hypättiin esteitä. Estekorkeutta nostettiin ja hypättiin 70 cm + Iitu kokeili vielä 80 cm, mutta oli jo sen verran väsynyt, että pudotti. Itse hyppäsin siis Simolla ja Simo oli todella väsynyt. Simo ei millään jaksanut edetä, vaan pysähteli ja peruutteli. Sain ratsastaa jokaisen askeleen ja kyllä Simo ne esteet sieltä sitten hyppäsi kun pyysin, mutta ei mitenkään innokkasti.

Tiistaina Maiju tuli hinkkaamaan Simolla koulua ja annoin ohjeita. Simo ressukka oli niin väsynyt, että joutui taas pumppaamaan ja Simo pysähteli ja peruutteli. Muutoin kyllä taipui ympyrällä nätisti molempiin suuntiin. Keskiviikko oli rauhallinen päivä kun Simo pääsi alkeisiin, eli toisin sanoen huomasi kokemattoman ratsastajan eikä liikkunut mihinkään. Tuolloin Simo myös steppasi paikoillaan siirrellen painoaan jalalta toiselle.

Tuo alkuviikko sai minut huolestumaan ja epäilemään kaviokuumetta. Kaviot olivat lämpimät kaikilla, Simolla eniten. Muuten kaviokuumeen merkkejä ei kyllä ollut. Paino oli normaalisti kaikilla jaloilla, eikä ympyrällä meneminenkään tuottanut haasteita. Päätin seurata vielä tilannetta.

Ryntäiden rapsuttelu menossa hikilenkin jäljiltä

Torstaina mentiinkin tarkoituksella maastoon Iitun ja Simon kanssa ja menin itse Iitulla. Halusin testata Iitun uutta koulusatulaa maastossa samalla. Eihän sieltä satulasta päässyt edes ylös. Kuppi on niin syvä etten päässyt keventäessäkään ylös kunnolla + jalustimet olisi ehkä voineet olla vähän lyhyemmällä maastoa ajatellen. Noh energiaa ja intoa riitti ainakin molemmilla, eikä todellakaan ollut merkkiäkään mistään sairauksista. Kyllä se sairaus on vaan pään sisällä, että "kentällä" kehän kiertäminen ei vaan kiinnosta. Otettiin mukavat ja vauhdikkaat laukkapätkät vaikka satoikin kaatamalla. En tiedä miten olisin tuossakaan satulassa istunut laukassa. Hitaassa laukassa istuin suorana penkissä ja se toimi hyvin, kun askel nopeentui en tiedä että miten olisin ollut. Syvästä kupista ei päässyt kunnolla kevyeen istuntaan + jalat oli jotenkin kamalan takana, joten puolittain istuin puolittain seisoin vauhdissa mukana. Iitun uusi kuolain, muotoiltu D-kolmpala toimi kyllä hyvin. Iitu on siitä kiva, että vaikka se menee kuinka hurjaa vauhtia niin antaa kinni, eikä lähde kisailemaan. Jos toinen tulee rinnalle, lyö Iitu jarrut päälle, eikä lähde kisaamaan. Mikä mainio tamma!

Tänään onkin vuorossa taas Helppo C -ohjelman harjoittelua. Senna ja Maiju ratsastaa, minä huutelen ohjeita ja kuvaan