Ukkoa morjestamassa

Eilen aamusta hevoset ruokittuani lähdin ajelemaan Ylöjärvelle. Menin tapaamaan entistä hoitohevostani, suomenhevosta nimeltä Ukko. Ukkoa ratsastin juuri ennen kuin Simon ostin. Jos sitä nyt ratsastukseksi voi kutsua. Ainakin opin paljon Ukolta silloin. Ukosta oli pitänyt tulla ravuri, mutta siitä tulikin ratsu ja silloin Ukkoa oli juuri koulutettu ratsuksi. Avut Ukko ymmärsi, ravi ja laukka nousi hienosti, mutta minun ja Ukon meno oli melkoista kaahotusta. Usein tuli turbovaihde niin ravissa kuin laukassa ja jarrut oli hukassa. Oli muutama läheltä piti tilanne juurikin jarrujen puuttumisen vuoksi.

Katselin ensin kun Ukon omistaja ratsasti Ukolla, miltä meno nykyään näyttää ja kiipesin myös itse ratsaille. Olipas hauska vertailla entiseen. Oli kuin olisi aivan eri hevosen selkään kiivennyt. Toki, ravurin omaisesti oikeaan kierrokseen on vaikeampi mennä, mutta ne askeleet! Jopa harjoitusravi oli pehmeää. Hieman enemmän sain tehdä harjoitusravissa kuin Simon selässä, mutta Ukon harjoitusravi oli aivan unelmaa verrattuna Iituun. Tein käynnissä ympyröitä ja ravailin myös ympyröitä niin kevyessä ravissa kuin harjoitusravissa. Käynnissä oli hauska huomata, kuinka Ukko alkoi itse hakea muotoa samaan tapaan kuin Iitu. Muutama onnistunut pätkä tai askel sieltä löytyikin;

Jonkin aikaa ravailtuani, aloin valmistella laukkaa ja ensimmäisen laukkapätkän jälkeen piti oikein kysyä Ukon omistajalta, että laukkasiko se. Oli niin pehmeää menoa, että aivan kuin pumpulissa istuisi. Ei pompottanut yhtään. Hevonen lipui tasaisesti ja suoraan. Kokeilin vielä uudestaan ja myös toiseen suuntaan laukan nostoa, niin tällä kertaa sain paremman noston, nimittäin laukka kirjaimellisesti nousi. Laukka oli ylöspäin ponnistavaa, erittäin miellyttävää ja tämäkin niin tasaista menoa, että ei tärähtänyt yhtään. Ukko myös liikkui itse. Simolla saa jokaikisen askeleen ratsastaa eteen hitaassa laukassa ja toinen vaihtoehto on neli. Mutta Ukolla, wow! Ukko laukkasi itse ja kulmaan tultaessa vähän kyseli, että josko voisi lopettaa, mutta kannustin eteenpäin. Laukattiin siis pitkäsivu, lyhyt sivu ja vielä osa pitkää sivua. Ihanaa! Voi veljet olisin voinut laukata vaikka kuinka, mutta Ukko alkoi väsähtää niin otin loppuravit pitkällä ohjalla ja käyntiä ennen kuin kokonaan lopeteltiin.

Kiitos Ukolle ja omistajalleen kivasta aamusta! (ja kuvista)