Märkä pieru ja mäkitreeniä

Jaahas ja eipä aikaakaan kun taas tuli jotain mystistä vaivaa eteen. Iitulla on jonkin aikaa tullut märkiä pieruja. Kakka on normaalia, ei vetistä. Mutta esimerkiksi kavioita putsatessa kun nostaa takajalkaa ja Iitu pieraisee, tulvahtaa sieltä märkää nestettä. On meinaa ollut pari läheltä piti tilannetta kun kurapaska valuu olkapään vierestä maahan. No okei, ehkä tuo oli vähän liioiteltu, muutama tippa sieltä on tullut.

Vaikka muita oireita ei ole ollut, ruokahalu ja muut on normaaleja, päätin silti antaa 5 päivän psyllium -kuurin. Nyt on menossa päivä 3. Märkiä pieruja ei ole enää ainakaan tarhassa tullut, mutta tänään selviää kavoita puhdistaessa tuleeko silloin. Iitu saa poniannostuksen psylliumia 1,5 litraan vettä + melassisiirappiin turvotettuna. Lisäksi Iitu saa kivennäiset. Pari päivää vielä syötän ja sitten lopetan. Saattaapi olla, että suolistoon /mahalaukkuun on kertynyt savea, koska Iitun suurta herkkua ovat juuret ja se on aina kaluamassa jos jonkinlaista ruohontynkää tai juurta.

Pojat poseeraa kauniisti

Kunnes paikalle syöksyy Rymy-Iitu!

Lika-Iitu ja Simo

Iitu on ollut lomaviikkonsa aikana aika rauhaton ja keksinyt jos jonkinlaista metkua. Sitä on selvästi turhauttanut kun sitä ei ole otettu mukaan, eikä ole päässyt kunnolla purkamaan enrgiaa. Lauantaina koko porukka pääsi viettämään vapaapäivää laitumelle ja Iitu painoikin monta kierrosta neliä ympäri laidunta ja kaikki kolme menivät pukkilaukkaa jonkin aikaa. Oli hauskaa katsella kaverusten leikkiä.

Iitu palaa tällä viikolla takaisin töihin. En viitsi seisottaa sitä enempää, otetaan vaikka kuukauden tai parin päästä sitten uusi lomaviikko.

Viime viikolla tuli sattuneesta syystä touhuttua aika paljon Simon kanssa. Tai no, itse kävin kerran ajelemassa ja kerran ratsastamassa kevyesti. Pidin Maijulle ja Simolle maanantaina koulutunnin, jolla hinkattiin ympyrää, ympyrää ja ympyrää kaikissa askellajeissa + taivuteltiin myös. Simo meni muutamia ihan onnistuneita pätkiä koottua käyntiä, mutta heti kun askellaji vaihtui raviin, nousi pää korkeammalle, selkä meni notkolle ja ikäänkuin valahti pitkäksi pötköksi. Ravissa piti tehdä paljon tehtäviä, jotta pysyi kuulolla ja yritti edes vähän.

Tiistaina Simo pääsi maastoon Pojun omistajan ja hänen kaverinsa kanssa. Keskiviikkona ajettiin Simolla. Tällä kertaa mentiin oikein kunnon mäkitreeniä ja se oli aika raskasta Simolle. Eli Simo kiskoi kärryjä ylämäkeen ja alamäkeen ja mentiin noin kuuden kilometrin lenkki. Välillä helpotin Simon taakkaa ja hyppäsin pois kärryiltä. Simo oli todella hikinen lenkin jälkeen ja aivan poikki. ei muuta kuin back on track selkään siksi aikaa kun kuivui sisällä ja sai pöperöt.



Kuvakulmasta huolimatta tässä kiskotaan ylämäkeen. Siksi etupainoisuus ja takana roikkuvat aisat.



Olen kokeillit vähä erilaisia valjastustapoja, jotta löytyisi Simolle se optimaalisin tuntuma. Toissa kerralla osuin ihan nappiin, mutta nyt meni toinen vetoliina aisan takaa, mikä selvästi haittasi suoritusta. Huomasin sen vasta lenkin loppupuolella :( On tärkeää, että Simo kiskoo kärryjä ryntäillä, ei selällä. Kärryissä on vetokarttu, joka myötäilee hevosen rintakehän liikettä vetoliinojen kanssa. Vetokarttu heiluu hevosen tahdissa, Aiemmin olen valjastanut nuo kärryt ehkä hieman liian tiukalle kun Simo on vetänyt niitä enemmänkin selällään. Mutta oppia ikä kaikki ja kaikenlaista pitää kokeilla ennen kuin löytyy se oikea. Simo on kuitenkin aina iloisesti kulkenut kärryjen edessä mitään protestoimatta. Ajaminen on kyllä Simon lempparilaji. Silloin Simo ei kyttäile vaan hyrisee tyytyväisenä tallustaessaan eteenpäin.

Torstaina kävin itse ratsastelemassa Simolla palauttavan ja kevyen lenkin. Menin peltojen ympäri ja samalla tuli Simolle sitä yksin oloa. Simo on jännä. Kun sitä taluttaa tai kulkee muutoin itse edellä, se seuraa mielellään. Kun olet selässä niin ei kulje millään. Nytkin oli alkukankeuksia kun jumitteli vaan ja kyseli että onks pakko? Pienen patistelun jälkeen Simo lähti liikkeelle ja vähän kyttäili. Oli selvästi valppaampi kuin silloin kun kuljetaan kaverin kanssa. Kyllä Simolla meinasi yksi ryntäys tulla kun käännyttiin pellon päässä pihaa kohti, mutta olin skarppina ja estin ryntäyksen viemällä Simon huomion. Edellispäivän kärrylenkki painoi vielä, eikä Simo jaksanut kuin muutaman hölkkäpätkän. Oli tärkeää edes kävellä raskaan mäkitreenin jälkeen, ettei lihakset jumahda. Palauttava, rauhallinen, rento lenkki oli juuri se mitä kaivattiin ja alkujännityksen jälkeen Simo kyllä rentoutuikin mukavasti. 




Tänään hypätään, jihaa!

Kommentit

  1. Heh, tutun kuuloista tekstiä, pystyn samaistumaan moneen juttuun. Simolla tuntuu olevan paljon samoja vinkeitä kuin mun vuokrahepalla. Yksin ei meinaa millään liikkua kun oon selässä ja silloin kyttäillään kaikkea. Jos on toinen ihminen tai hevonen mukana tai itse taluttaa niin silloin ei ole mitään hätää. Ja sama kärryt perässä, silloin mennään niin rennosti ja reippaasti ettei aina samaksi hevoseksi uskois. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit