Rodeo + sijoiltaan mennyt olkapää
4.11.2014 Juupa juu, kävin sitten viime viikon keskiviikkona ratsastelemassa Simolla myrskystä huolimatta. Vettä tuli vaakatasossa ja tuuli hurjasti. Simo oli jo melkoinen tärpästikkeli kun lähdettiin pihasta. Mentiin sellaisen peltoaukean läpi, jossa tuuli reippaasti ja sade piiskasi kasvoja. Ravailin Simolla metsätiellä ja Simo heitti pikku pukit ja nosti laukan. Otin Simon rauhallisesti kiinni ja jatkoimme hölkässä. Alkoi jo hämärtää ja aloitin loppukäynnit. Oltiin suunnilleen puolen kilometrin päästä kotoa ja liityttiin pikkutieltä isommalle hiekkatielle. Takaa alkoi kuulua räminää ja mutkan takaa tuli iso musta pickup hirmuista vauhtia pitkät päällä. Autossa oli pitkät valot myös katolla. Simohan vallan pelästyi moista ilmestystä, aloitti rodeon heittäen useita pukkeja peräjälkeen ja ihme että pysyin selässä. Pukkisarjan jälkeen Simo lähti nelistämään kotia kohti. Sain sen kyllä onneksi kiinni kun oli jonkin aikaa laukattu. Simo ressukka puhisi ja tärisi niin käveltiin aika pitkään pihaa ristiin rastiin.
Torstaina ratsastelin Iitulla yksin ja ihan hyvin meni. Mentiin pihatietä edes takas ja käytiin pellolla. Alussa Iitu touhotti niin että ei ymmärtänyt pysähtyä, mutta sitten se hoksasi mitä halusin. Pysähdyttiin, otettiin käyntiä ja käännyttiin molempiin suuntiin. Pari askelta raviakin tuli vahingossa kun Iitu innostui mutta hiljensi käyntiin kun pyysin.
Perjantaina oli vapaapäivä ja lauantaina ratsastin ensin Iitulla pellolla samoja juttuja ja hyvin meni. Simolla ajattelin mennä keskiviikon pelottavan "mörkölenkin". Maa oli jäässä, niin Simo liukasteli aika paljon ja vauhti jouduttiin pitämään minimissä. Simo käveli rennosti pitkällä ohjalla kunne yhtäkkiä jähmettyi ja pää nousi ylös kuin kirahvilla. Syykin selvisi kun metsästä rämpi ihmisiä keltaiset huomioliivit päällään. Jatkettiin sitten matkaa. Simo vaikutti hermostuneelta ja huomasin että aivan meidän päältä lensi todella matalalla kaksi isoa joutsenta. Itsellä sydän hyppäsi kurkkuun ja pulssi hakkasi kahtasataa, jaiks! Joutsenet onneksi vain laskeutuivat läheiselle pellolle ja kun nousimme mäkeä ylös, kävi ilmi että pellolla oli kymmenkunta joutsenta kaakattamassa äänekkäästi ja Simo otti pari kertaa u-käännöksen, mutta sain sen onneksi käännettyä takaisin ja jatkettiin matkaa. Seuraava kammotus oli kirkkaan punainen henkilöauto, joka oli pysäköity metsätielle ja moottorisaha joka metelöi aivan tien vieressä, kuitenkin sen verran piilossa että ei näkynyt tielle. Käytiin silti kääntöpaikalla ja tultiin takaisin. Käyntikin oli välillä vähän hankalaa kun kengät luistivat jäällä. Päästiin kuitenkin tällä kertaa rauhassa kotio asti. Kun olin Simon harjaillut, päästin kaverukset pellolle laukkailemaan. Ne olivat oikein innoissaan ja painoivatkin pierupukkilaukkaa ympäriinsä, jopa Rasmus innostui leikkimään ja heitteli kunnon pukit. Kun hevoset riehuivat pellolla, siivosin pihaton ja tein uuden olkipatjan.. se tosin ei kauaa kestänyt sillä sunnuntaina olki oli jo syöty. Jouduin laittamaan yhden paketin turvetta kuivikkeeksi vanhojen pahnojen päälle, koska uudet oli syöty.
Sunnuntaina hevoset huilivat kun satoi muutenkin kaatamalla. Maanantaina ratsastin Iitulla. Olin kiristämässä satulavyötä pihassa kun olkapääni meni sijoiltaan. Sattui aivan älyttömästi ja ähisin jonkin aikaa kaksin kerroin. Pallonivel muljahti kuopastaan ja putosi eteenpäin. Iituhan hätääntyi tietenkin että mikä tuli kun huohotin vieressä. Oikea käteni oli aivan lötkö, en saanut sitä liikutettua. Vasemmalla kädellä pidin ohjista kiinni kun Iitu pyöri ympärilläni ja yritin samalla kaivaa kännykkää taskusta soittaakseni apua. Jotenkin siinä hässäkän keskellä sain olkani rusautettua paikalleen. Kaikesta huolimatta kiipesin selkään ja köpöttelin hetken aikaa edes takas.
Viime yö oli aika tuskainen, särkylääke ei auttanut ja jos unissaan kääntyi tai nosti kättä, heräsin särkyyn. Tänään onneksi tuli Maiju ratsastamaan Simolla ja laittoi Iitun valmiiksi minulle niin minun ei tarvinnut kuin nousta selkään. Lähdettiin ensimmäistä kertaa ratsain maastoon ja ratsastettiin muutama sata metriä autotietä, jossa yksi matkailuauto meni ohi ja roiskutti vielä lätäköstäkin vettä, mutta Iitua ei haitannut ollenkaan. Lenkki meni ihan hyvin vaikka aukealla tuulikin ja Iitu otti pieniä ravipyrähdyksiä. Iitulla kuitenkin loppui voimat vajaan 2 km jälkeen, joten käännyyttiin takaisin. Tallille tultaessa Iitu riiputti päätään ja kiemurteli tien reunaa kun oli niin väsy. Hienosti tyttö meni! :) Huomenna menen itse lääkäriin näyttämään olkapäätä ja toivon saavani vahvat lääkkeet ja josko olkapää teipattaisiin vaikka kinestesia teipillä oikeaan asentoon, koska ei tule kysymykseenkään pitää minkäänlaista taukoa ratsutuksesta kun on niin hyvin edistytty.
Torstaina ratsastelin Iitulla yksin ja ihan hyvin meni. Mentiin pihatietä edes takas ja käytiin pellolla. Alussa Iitu touhotti niin että ei ymmärtänyt pysähtyä, mutta sitten se hoksasi mitä halusin. Pysähdyttiin, otettiin käyntiä ja käännyttiin molempiin suuntiin. Pari askelta raviakin tuli vahingossa kun Iitu innostui mutta hiljensi käyntiin kun pyysin.
Perjantaina oli vapaapäivä ja lauantaina ratsastin ensin Iitulla pellolla samoja juttuja ja hyvin meni. Simolla ajattelin mennä keskiviikon pelottavan "mörkölenkin". Maa oli jäässä, niin Simo liukasteli aika paljon ja vauhti jouduttiin pitämään minimissä. Simo käveli rennosti pitkällä ohjalla kunne yhtäkkiä jähmettyi ja pää nousi ylös kuin kirahvilla. Syykin selvisi kun metsästä rämpi ihmisiä keltaiset huomioliivit päällään. Jatkettiin sitten matkaa. Simo vaikutti hermostuneelta ja huomasin että aivan meidän päältä lensi todella matalalla kaksi isoa joutsenta. Itsellä sydän hyppäsi kurkkuun ja pulssi hakkasi kahtasataa, jaiks! Joutsenet onneksi vain laskeutuivat läheiselle pellolle ja kun nousimme mäkeä ylös, kävi ilmi että pellolla oli kymmenkunta joutsenta kaakattamassa äänekkäästi ja Simo otti pari kertaa u-käännöksen, mutta sain sen onneksi käännettyä takaisin ja jatkettiin matkaa. Seuraava kammotus oli kirkkaan punainen henkilöauto, joka oli pysäköity metsätielle ja moottorisaha joka metelöi aivan tien vieressä, kuitenkin sen verran piilossa että ei näkynyt tielle. Käytiin silti kääntöpaikalla ja tultiin takaisin. Käyntikin oli välillä vähän hankalaa kun kengät luistivat jäällä. Päästiin kuitenkin tällä kertaa rauhassa kotio asti. Kun olin Simon harjaillut, päästin kaverukset pellolle laukkailemaan. Ne olivat oikein innoissaan ja painoivatkin pierupukkilaukkaa ympäriinsä, jopa Rasmus innostui leikkimään ja heitteli kunnon pukit. Kun hevoset riehuivat pellolla, siivosin pihaton ja tein uuden olkipatjan.. se tosin ei kauaa kestänyt sillä sunnuntaina olki oli jo syöty. Jouduin laittamaan yhden paketin turvetta kuivikkeeksi vanhojen pahnojen päälle, koska uudet oli syöty.
Sunnuntaina hevoset huilivat kun satoi muutenkin kaatamalla. Maanantaina ratsastin Iitulla. Olin kiristämässä satulavyötä pihassa kun olkapääni meni sijoiltaan. Sattui aivan älyttömästi ja ähisin jonkin aikaa kaksin kerroin. Pallonivel muljahti kuopastaan ja putosi eteenpäin. Iituhan hätääntyi tietenkin että mikä tuli kun huohotin vieressä. Oikea käteni oli aivan lötkö, en saanut sitä liikutettua. Vasemmalla kädellä pidin ohjista kiinni kun Iitu pyöri ympärilläni ja yritin samalla kaivaa kännykkää taskusta soittaakseni apua. Jotenkin siinä hässäkän keskellä sain olkani rusautettua paikalleen. Kaikesta huolimatta kiipesin selkään ja köpöttelin hetken aikaa edes takas.
Viime yö oli aika tuskainen, särkylääke ei auttanut ja jos unissaan kääntyi tai nosti kättä, heräsin särkyyn. Tänään onneksi tuli Maiju ratsastamaan Simolla ja laittoi Iitun valmiiksi minulle niin minun ei tarvinnut kuin nousta selkään. Lähdettiin ensimmäistä kertaa ratsain maastoon ja ratsastettiin muutama sata metriä autotietä, jossa yksi matkailuauto meni ohi ja roiskutti vielä lätäköstäkin vettä, mutta Iitua ei haitannut ollenkaan. Lenkki meni ihan hyvin vaikka aukealla tuulikin ja Iitu otti pieniä ravipyrähdyksiä. Iitulla kuitenkin loppui voimat vajaan 2 km jälkeen, joten käännyyttiin takaisin. Tallille tultaessa Iitu riiputti päätään ja kiemurteli tien reunaa kun oli niin väsy. Hienosti tyttö meni! :) Huomenna menen itse lääkäriin näyttämään olkapäätä ja toivon saavani vahvat lääkkeet ja josko olkapää teipattaisiin vaikka kinestesia teipillä oikeaan asentoon, koska ei tule kysymykseenkään pitää minkäänlaista taukoa ratsutuksesta kun on niin hyvin edistytty.
Kommentit
Lähetä kommentti