Iitun koulutus etenee
18.11.2014 Iitun ratsuttaja katosi yhtäkkiä kuin pieru saharaan. Kolme viikkoa odotin, jos hän on vaikka sairastunut, mutta mitään ei kuulunut. Siispä jatkoin itse hieman eteenpäin. Eli alettiin ravailemaan. Käytiin viikko sitten Simon ja Maijun kanssa tukkitiellä lenkillä. Siellä tehtiin taas pysähdyksiä ja käyntiin siirtymisiä. Otettiin pätkiä ravia ja siirryttiin käyntiin. Harjoitusta häiritsi hieman tuulinen keli ja ambulanssi, joka lähti lentokentältä pillit ulvoen ja valot vilkkuen. Lisäksi iso matkustajakone sattui myös nousemaan ilmaan heti kun pelottava ambulanssi oli mennyt ulisemasta. Tässä on video reissusta;
Tänään käytiin Iitun ja Simon kanssa maastossa, mutta mentiin toiseen suuntaan lähes Ratsutila Tanilalle asti ja ennen sitä käännyttiin metsäpolulle. Matkalla polulle, ohitsemme meni yhteensä 5 autoa, mutta Iitua ei häirinnyt liikenne ollenkaan. Polulla oli puiden juuria ja kiviä, myös pieniä mäkiä ylös ja alas. Polku teki erittäin hyvää Iitun tasapainolle. Polulta löytyi myös mutaisia ja märkiä kohtia, joita Iitun piti pysähtyä nuuskimaan ja tutkimaan. Iitu tutki hetken aikaa turpa maassa, mistä uskaltaa mennä yli, mutta meni kuin menikin yli ja rauhassa. Kun metsäpolku vaihtui neulaspohjaiseksi metsätieksi, ravattiin hetki kunnes tuli taloja näkyviin. Silloin käännyttiin takaisin ja Maijun oli tarkoitus nostaa Simolla rento, rauhallinen laukka ja meidän ravata Iitun kanssa perässä. Kun Simo nosti laukan, heitti Iitu kunnon pukit, jolloin hieman horjahdin selässä ja lähti laukkaamaan. Iitu vaihtoi laukan välillä neliksi mennen oikein matalaksi. Laukka saatiin onneksi kiinni ja pysyin kyydissä mukana. Loput metsäpolusta Iitu olikin melkoisen energinen ja mm. hyppäsi vesiesteen. Olin jälleen skarppina ja kevyessä istunnassa hyppy sujui oikein hyvin :) Paluumatkalla ravattiin vielä pätkä tiellä, jonka jälkeen tulin selästä alas ja talutin Iitun kotio. Iitu ressukka puhisi matkalla kotio. Näillä lenkeillä sitä kuntoa kasvatetaan. Tietenkin lenkit pitää pitää suht lyhyinä, koska keväällä neljä vuotta täyttävää tammaa ei voi ratsastaa kuten aikuista.
Siitä päästiinkin Iitun viikko-ohjelmaan. Kirjoitusten perusteella voisi kuvitella, että vain ratsastelen hurjaa kyytiä maastossa. Asia ei ole ihan niin. Toki kirjoittelen maastoreissuista enemmän koska ne ovat jännittäviä ja tapahtumarikkaita toisin kuin pihassa tapahtuva ympyrän kiertäminen. Iitun viikkoon sisältyy siis yksi lenkki maastossa, jolla kasvatetaan kuntoa ja kehitetään tasapainoa. Lisäksi maastakäsittelen Iitua eli väistätän. Lisäksi pyrin myös juoksuttamaan Iitua kerran viikossa. Tosin käteni takia se ei ole hetkeen onnistunut. Mikäli peltokenttä olisi kelvollinen, ratsastelisin pellolla voltteja. Eli Iitua liikutetaan tai sen kanssa tehdään harjoituksia 3-4 kertaa viikossa. Joskus harvemminkin jos minulla on töitä, siten että en ehdi valoisalla liikuttamaan hevosia.
Alustavasti voin paljastaa, että Iitu pääsee tammikuun alusta ihan ammattilaisen ratsutukseen maneesitallille. Iitu on poissa kuukauden, tulee kova ikävä :( En uskalla edes ajatella, miten rikki Simo on, koska Iitu on niin tärkeä Simolle. Jos Simo jää tarhaan kun touhuan jotain Iitun kanssa, hirnuu se murheellisesti Iitun perään. Jännittää myös, mitä tapahtuu kun Iitu tulee takaisin. Kyllä hevosen pitäisi muistaa laumansa jäsenet, vaikka olisikin poissa.
Tänään käytiin Iitun ja Simon kanssa maastossa, mutta mentiin toiseen suuntaan lähes Ratsutila Tanilalle asti ja ennen sitä käännyttiin metsäpolulle. Matkalla polulle, ohitsemme meni yhteensä 5 autoa, mutta Iitua ei häirinnyt liikenne ollenkaan. Polulla oli puiden juuria ja kiviä, myös pieniä mäkiä ylös ja alas. Polku teki erittäin hyvää Iitun tasapainolle. Polulta löytyi myös mutaisia ja märkiä kohtia, joita Iitun piti pysähtyä nuuskimaan ja tutkimaan. Iitu tutki hetken aikaa turpa maassa, mistä uskaltaa mennä yli, mutta meni kuin menikin yli ja rauhassa. Kun metsäpolku vaihtui neulaspohjaiseksi metsätieksi, ravattiin hetki kunnes tuli taloja näkyviin. Silloin käännyttiin takaisin ja Maijun oli tarkoitus nostaa Simolla rento, rauhallinen laukka ja meidän ravata Iitun kanssa perässä. Kun Simo nosti laukan, heitti Iitu kunnon pukit, jolloin hieman horjahdin selässä ja lähti laukkaamaan. Iitu vaihtoi laukan välillä neliksi mennen oikein matalaksi. Laukka saatiin onneksi kiinni ja pysyin kyydissä mukana. Loput metsäpolusta Iitu olikin melkoisen energinen ja mm. hyppäsi vesiesteen. Olin jälleen skarppina ja kevyessä istunnassa hyppy sujui oikein hyvin :) Paluumatkalla ravattiin vielä pätkä tiellä, jonka jälkeen tulin selästä alas ja talutin Iitun kotio. Iitu ressukka puhisi matkalla kotio. Näillä lenkeillä sitä kuntoa kasvatetaan. Tietenkin lenkit pitää pitää suht lyhyinä, koska keväällä neljä vuotta täyttävää tammaa ei voi ratsastaa kuten aikuista.
Siitä päästiinkin Iitun viikko-ohjelmaan. Kirjoitusten perusteella voisi kuvitella, että vain ratsastelen hurjaa kyytiä maastossa. Asia ei ole ihan niin. Toki kirjoittelen maastoreissuista enemmän koska ne ovat jännittäviä ja tapahtumarikkaita toisin kuin pihassa tapahtuva ympyrän kiertäminen. Iitun viikkoon sisältyy siis yksi lenkki maastossa, jolla kasvatetaan kuntoa ja kehitetään tasapainoa. Lisäksi maastakäsittelen Iitua eli väistätän. Lisäksi pyrin myös juoksuttamaan Iitua kerran viikossa. Tosin käteni takia se ei ole hetkeen onnistunut. Mikäli peltokenttä olisi kelvollinen, ratsastelisin pellolla voltteja. Eli Iitua liikutetaan tai sen kanssa tehdään harjoituksia 3-4 kertaa viikossa. Joskus harvemminkin jos minulla on töitä, siten että en ehdi valoisalla liikuttamaan hevosia.
Alustavasti voin paljastaa, että Iitu pääsee tammikuun alusta ihan ammattilaisen ratsutukseen maneesitallille. Iitu on poissa kuukauden, tulee kova ikävä :( En uskalla edes ajatella, miten rikki Simo on, koska Iitu on niin tärkeä Simolle. Jos Simo jää tarhaan kun touhuan jotain Iitun kanssa, hirnuu se murheellisesti Iitun perään. Jännittää myös, mitä tapahtuu kun Iitu tulee takaisin. Kyllä hevosen pitäisi muistaa laumansa jäsenet, vaikka olisikin poissa.
Kommentit
Lähetä kommentti