Syy Iitun tahmeuteen löytyi (ehkä)

Tuntuu, että olen sanonut tuon saman lauseen ennenkin. Syitä Iitun tahmeuteen on haettu niin klinikalla ontumatutkimuksissa, kuin hieronnan ja ruokavalionkin kautta. Kaikenlaista on tullut kokeiltua, josko Iitu reipastuisi edes vähän. Sattumalta törmäsin netissä tekstiin hevosesta, joka oli samanlaista eteenpäin tuupattavaa mallia, joka kyllä kanssa teki sen mitä pyydettiin, mutta lopetti heti kun pyytäminen lakkasi, eikä millään edennyt itse. Sillä hevosella oli hiekkaa mahassa.

Aloin pohtimaan, koska olen viimeksi syöttänyt Iitulle psyllium -kuurin. En ainakaan vuoteen. Kyllähän nuo hevoset maasta tonkii juuria ja syö ties mitä, mutta oireita ei ole ollut. Ei arista mahasta ja lanta on normaalia. Päätin kuitenkin antaa varuiksi psyllium -kuurin, koska eipä siitä haittaakaan ole. Pari viikkoa kuuri antamisen jälkeen oli muutama aste pakkasta ja Iitu oli oikein reippaalla tuulella. Sitä sai oikein tosissaan pidätellä ratsastaessa. Ajattelin, että ehkä nuo raikkaat pakkaskelit piristi. Kuitenkin syksyn ankeat sadekelit palasivat ja reippaus säilyi. Kentälläkin joutui pitkästä aikaa oikein tosissaan istumaan ravissa ja minulla oli vaikeuksia pysyä rytmissä mukana kun joutui niin paljon jarruttelemaan. Sitten oivalsin, että tosiaan, ehkä tuohon etenemiseen vaikuttikin se parin viikon takainen psyllium. Ilmeisesti olikin ollut sen verran hiekkaa mahassa, että ei ollut mukava liikkua ja psyllium toi sitä jonkin verran pois. 



Iitu on ollut siitä asti oikein reipas ja käy jopa kuumana maastossa. Vauhtia löytyy valtavasti. Iitun satulakin pyöri niin paljon, että jouduin vaihtamaan kaaren kapeampaan. Iitulla on nyt kolmanneksi levein kaari käytössä kun talvella on yleensä ollut kaikkein levein kaari. Satula ei enää onneksi pyöri, mutta Iitu on alkanut heittämään päätään ylös laukassa. Aikalailla noston jälkeen tapahtuu tämä pään ylös viskaisu ja sitten laukka jatkuu. 

Iitu on tehnyt tuota viskomista kesällä esteillä ja maastossa silloin kun se ei saa mennä, vaan pidetään vastaan. Olen tunnustellut selkää ratsastuksen jälkeen, eikä Iitu ole sitä aristanut. Hieroja tulee tällä viikolla niin saapi vielä tunnustella. On kyllä kivaa kun Iitukin viimein etenee itse! Silti minulla on sellainen ajatus mielessä, että kauankohan tätäkin kestää ja koskakohan tulee taas se hiippailuvaihe..

Kommentit

Suositut tekstit