Muutos ratsastuksessa synnytyksen jälkeen

Olen yllätyksekseni huomannut pieniä muutoksia ratsastustyylissäni synnytyksen jälkeen. En tiedä johtuuko muutokset synnytyksestä vaiko reilu 9 kk:n pakkolomasta poissa hevosen selästä, mutta jotain tuona aikana on tapahtunut.

Kun viimein pääsin kesällä synnytyksen jälkeen ratsastamaan uskalsin mennä alkuun lähinnä vain käyntiä ja vähän kevyttä ravia, koska pelkäsin pissaavani housuun suuremmista ponnistuksista. Yllättäen myös keventäminen aiheutti aika ajoin ponnistusta lantionpohjassa, joten vaipat oli kyllä tarpeen ratsastuksessa alkuun. (tosin ne tai ainakin side oli muutenkin pitkään käytössä jälkivuodon takia..)

Kunto oli ainakin romahtanut, sillä kun viimein pidätyskyky pelitti ja yritin ratsastaa kentällä lyhyttä kouluohjelmaa, ei harjoitusravissa istumisesta tullut mitään kun ei vaan jaksanut jännittää vatsaa. Alkuun käynti ja laukka oli parasta ja ravia suorastaan välttelin. Ajan myötä ja toistoilla alkoi sekin taas sujua. Minun hevosillani on onneksi niin pehmeä ja miellyttävä ravi kun ei jalka juuri nouse, että siinä istuu oikeastaan kuka tahansa

Lihaskunto minulla oli surkea, enkä vieläkään ole päässyt synnytystä edeltävään lihaskuntoon, koska en ole päässyt tekemään tarpeeksi voimatreeniä, joka kasvattaisi lihasta. Jalat oli suorastaan pelkät narut kaikkien lihaksien kadottua ja jäljellä oli vain luuta ja nahkaa, sellaista kaksi kokoa löysää ihoa.

Loppusyksystä olen havainnut, että tasapainoni hevosen selässä onkin nykyään paljon parempi ja painopiste keskemmällä. Tästä on ollut erityisesti hyötyä Simon akrobaattiliikkeissä, joita sain taas viime kouluvalmennuksessa kokea. Varmasti olisin sellaisessa rodeossa pudonnut jo selästä vuosi sitten, mutta nyt pysyin kuin ihmeen kaupalla, enkä ole vielä pudonnut (kop, kop..) Syynä voi olla myös heikompi lihaskunto, kun en tahtomattani purista niin paljon vastaan, vaan on pakko vaan mennä siinä liikkeen mukana rennosti. 

Vasen lonkkani kiertyy kyllä ulos niinkuin ennenkin, eli osteopaatille olisi taas tarvetta, mutta mennään vielä toistaiseksi näin. Olen keskittynyt ratsastaessa kääntämään vasemman jalan varpaat sisäänpäin, jolloin ne osoittavat suoraan eteen. Harmillisesti jalka jännittyy tuosta kun joudun pitämään sitä väkisin sisäänpäin käännettynä niin siihen olen hakenut ratkaisua lyhentämällä jalustimia reilusti, jotta en purista lonkalla tai polvella. Tämä uusi ratsastusasento tuntuu jokseenkin erikoiselta ja juuri sellaiselta väkisin väännetyltä, mutta harjoittelen tätä nyt jonkin aikaa niin ehkä jossain vaiheessa jalkakin pysyy oikeassa asennossa. Syksyllä ottamani  istuntatunnit ovat myös tuoneet uutta ryhtiä ratsastukseen ja aionkin jatkaa niitä kerran kuussa.

Kuva syyskuulta