RV 33 -hevosten liikutus jäänyt kokonaan pois ohjelmasta

Enää alle 2 kuukautta H-hetkeen! Hevosten vähäinenkin liikutus jäi pois omasta ohjelmasta vähän pakon sanelemana, kun kärrystä meni aisa poikki. Sen saa kyllä suht helposti korjattua, mutta ehkä tuo oli merkki siitä, että pompottavat kärrylenkit ei enää tässä vaiheessa ole kovin fiksuja. Hevoset oleilee nyt siis pääasiassa tarhassa lukuunottamatta vuokraajia, jotka käyvät 2-3 kertaa viikossa liikuttamassa.

Simo kertoi hauskan jutun

Helgan kanssa en ole hetkeen päässyt touhuilemaan muuta kuin olen ottanut sen talliin harjattavaksi ja siinä se onkin. Pihatie on niin liukas, että siinä ei uskalla talutella, kun on pian Helga nurin ja minä sen mukana. (Vaikkakin minulta löytyy todella hyvät ja pitävät nastakengät, jotka ovat olleet tämän talven pelastus!) Helga on lisäksi alkanut hieman vaikeaksi välillä.

Uusin temppu on etujalalla kauhominen ja nyt ei puhuta pienestä kuopimisesta, vaan Helga oikein kunnolla kauhoo jalalla eteen kun on kärsimätön tai tehdään jotain hänen mielestään epämiellyttävää. Laitoin Helgaa viiksiin ja samalla hetkellä Helga kauhaisi etujalla eteen osuen minua jalkoihin. Sai kyllä samantien riimunnarusta kunnon näpäytyksen jalalleen. Pientä uhmaikää se Helga nyt väläyttelee ja siksi olisikin tärkeää touhuilla sen kanssa paljon. Mennään nyt tällä mitä pystyy, eli hoitotoimenpiteillä tallissa.

Helga viiksissä

Helga viiksissä kauhomassa

Taas melomassa heinälaatikolla...

Kuitenkin vuolussa Helga käyttäytyi taas esimerkillisen hienosti. Alussa oli vähän pyörimistä ja ihmettelyä, kunnes muistui mieleen, mistä on kyse. Vaikka Helga on sangen touhukas tapaus, löytyy tarvittaessa myös keskittymiskykyä.

Ehdin jo pesemään ja pakkaamaan pois hevosten talviloimet ja eikös yhtäkkiä tullut 19 asteen pakkaset. Noh ei auttanut muuta kuin laittaa reilusti heinää tarjolle. Talvikarvaakin lähtee jo valtavasti, joten enää en toivoisi pakkasia. Pitäisi heinän kulutustakin päästä vähentämään reilusti nykyisestä, mikä ei tällä sääolojen jojoilulla onnistu. Mutta ehkäpä nämä on ne viimeiset kovat pakkaset ja kevät saa tulla!



Nyt alkaa juttua raskausasioista,jos et halua tietää näistä ällöttävistä raskausoireista, suosittelen lopettamaan lukemisen tähän.



Niinhän siinä kävi, että alussa vaivannut pahoinvointi palasi toisen kolmanneksen lopulla takaisin, eikä ole poistunut. Oksentelu ja pahoinvointi jatkuu lähes samanlaisena kuin ensimmäisellä kolmanneksella ja veikkaan, että oksentelen vielä synnytyksessäkin. Lisäksi mukaan on tullut sellaisia "mukavia" oireita kuin suonikohjut, liitoskivut ja närästys. Liitoskivut ovat olleet joinakin päivinä niin pahoja, että ei pysty kävelemään tai istumaan lainkaan. Nukkuminenkaan ei onnistu, kun unissaan kylkeä kääntäessä herää välittömästi kipuihin. Ainoa asento joka menettelee on vasemmalla kyljellä makoilu.

Oksentelua ja kipuilua on tämä raskaus pähkinänkuoressa. Miksi kukaan ei kertonut etukäteen? Miksi aina hehkutetaan kuinka ihanaa raskaus on? Kerrotaan vaan niitä hyviä puolia (mitä ne edes on?) Olen somessa törmännyt näihin odottaviin äiteihin, joiden elämä ja masu on niin ihanaa, aurinko paistaa aina ja linnut laulaa.  Itse vaan toivon, että loppuisi jo, eikä enää ikinä uudestaan. Onneksi enää on alle 7 viikkoa laskettuun aikaan. Sen kestää vaikka hampaat irvessä.

Rv 30, kun maha oli vielä suht pieni. Nyt sen on kolmessa viikossa paisunut jumppapallon tasolle. Lisäksi painoa on kertynyt 13kg verrattuna tilanteeseen ennen raskautta.