Koulutreenejä helteellä

Koitti sekin aika, kun pääsin itsekin tänä vuonna valmennukseen. Olin viimeksi kouluvalmennuksessa joulukuulla, kun Iitun kisaajat ovat keskittyneet treenaamiseen lähinnä. Tietenkin ennalta sovittuun aikaan osui 32 asteen helteet. Mikäs se mukavampaa kuin hikoilla valmennuksessa. Ajattelin ennen tuntia, että hevoset nyt ei ainakaan jaksa yhtään mitään. Toisin kävi. Osallistuin pitkästä aikaa Iitulla ja myös Simo oli mukana valmennuksessa vuokraajansa kanssa.

Valmennuksen alkuun mentiin pohkeenväistöä vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Muutaman toiston jälkeen aloimme menemään pitkillä sivuilla avotaivutusta ja sulkutaivutusta. Aloitettiin taivutus tekemällä kulmaan voltti ja siitä lähdettiin toisella reunalla jatkamaan avoa ja toisella sulkua. Avot sujui paremmin kuin sulut. Avossakin otin herkästi liikaa poikitusta alkuun, kunnes alkoi sujumaan. Sulut meni oikein hyvin oikealle, mutta vasemmalle oli hankalampia. Tätä harjoitusta tehtiin käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin.

Kuva aiemmalta ratsastuskerralta, ei valmennuksesta

Laukassa keskityttiin ihan vaan laukkaamaan ympyrällä. Iitulla aktivoitiin takaosaa raipalla kutittelemalla ja taivutin samalla sisäohjalla Iitua reilusti. Iitu laukkasi kyllä hienosti kun itse maltoin olla liikoja tekemättä.  Minulla on paha tapa miettiä liikaa ja täten myös tehdä liikaa ja hevonen hämmentyy. Nyt keskityin rauhoittumaan itse ja heti sujui tehtävät paremmin.

Laukannostot on minun suurin heikkous (ja niin myös Iitunkin). Saatiin ihan hyviä ja napakoita nostoja nyt kumminkin onnistumaan. Tällä kertaa harjoiteltiinkin ottamaan kiinni laukasta raviin niin että paketti pysyy kasassa. Aloin raviin siirryttäessä helposti vemputtamaan ohjia, jolloin Iitun pää nousi ylös ja siirtyminen ei ollut mitenkään eleganttia. Tässäkin oli tarkoitus pitää laukka ihan samanlaisena, asetus samanlaisena ja vain istua Iitu raviin. Kun tämän hoksasi tuli sieltä viimein pari ihan nättiä siirtymää. 

Loppuraveissa haettiin aktiivisuutta ja alkoihan ne Iitun takajalat sieltä ihan kunnolla polkea. Joutui oikein miettimään, että miten täällä selässä istuu kun jalka nousikin korkeammalle. Iitullahan on normaalisti oikein mukavasti istuttava, tasainen ravi kun jalka ei juuri nouse.

Oli kyllä hyvä valmennus ja sain taas ajattelemisen aihetta. Oli myös ihana huomata, miten hienosti Iitu tekee ja asioista ei vaan kannata tehdä liian vaikeita. Vähemmän on enemmän, eli itse tekee vähemmän, hevonen enemmän :)

Tuolla periaatteella olen jatkanut itsenäisesti harjoituksia. Olen tehnyt samoja avoja ja sulkuja, mutta ilman volttia. Lisäksi olen peruutellut ja ottanut siitä laukkoja, mitkä on lisänneet mielestäni voimaa nostoihin. Ravissa olen keskittynyt naputtamaan takajalkoja, jotta Iitu nostaisi niitä enemmän. Laukassa sama juttu, olen raipalla kutitellut jalkoja, jotta Iitu käyttäisi takajalkojaan.

Olen oikein tyytyväinen viimeaikaisiin treeneihin ja paitsi Iitun niin myös omaan kehitykseeni :) Täytyy ottaa vaan useammin valmennuksia. Minusta on ihanaa kun aivot saa oikein raksuttaa ja valmennus on haasteellista. Kropasta on voimat loppu kun teet niin täysillä ja sitten ne onnistumisen tunteet kun pitkän ajan hinkkaamisen jälkeen viimein onnistuu!