Perjantaina käytiin oikein vauhdikkaassa 1,5 tunnin maastossa Iitulla ja Simolla. Minä menin Iitulla ja Maiju Simolla. Ajateltiin, että nyt on niin kuumakin ettei hevoset iltapäivän helteessä jaksa muuta kuin löntystää, mutta vielä mitä. Olen huomannut, että etenkin nuorilla on sellainen ongelma, että kyllästyvät helposti pitkiin käyntipätkiin. Iitu keksii yleensä jotain omaa aktiviteettia jos vain kävellään oikein pitkään. Vaihtoehtoisesti Iitu alkaa laahustaa kaukana Simon perässä ja Iitua joutuu tällöin ratsastamaan koko ajan eteen. Siksi yleensä menen Iitulla edelle, jolloin käyntikin pysyy reippaana ja Simo peesaa enemmän kuin mielellään.
Noh, tällä kertaa Iitu keksi kaikenlaista. Ensimmäisellä ravipätkällä tunsin kun takapää vajosi yhtäkkiä alas, pää ylös ja Iitu pinkaisi eteen samalla pukittaen. Ei muuta kuin takaisin ruotuun. Iitu yritti toistaa moista temppua vielä pari kertaa ennen kuin rauhoittui. Ravattiin oikein pitkää pätkää, reilun kilometrin verran putkeen ja samaan syssyyn otettiin perinteinen ylämäki laukkaa. Tällä kertaa pyrin pitämään Iitun ihan Simon kannoilla, ettei jäisi jälkeen. Kaverin perässä on vaan liian hauskaa ja Iitu pukitti laukkamäen alapuolella ihan kunnolla enen kuin syöksähti eteenpäin. Simo tuntui menevän liian hitaasti mäkeä ylös ja oli Iitun mielestä tiellä. Vaihdettiin tuon mäen jälkeen Iitun kanssa edelle ja johan tuli tarmokasta käyntiä.
Kotiinpäin päästiinkin laukkaamaan Iitun kanssa etummaisena oikein vauhdikasta laukkaa ja paikoitellen neliä oikein pitkään. Simo jäi jälkeen kun Iitu spurttaili menemään. Oli tosi hauskaa! Iitu käyttäytyi nätisti kun pääsi purkamaan energiaa etenemiseen, eikä tarvinnut keksiä omaa kivaa. Iitu antaa lujastakin vauhdista tosi nätisti kiinni. Loppumatka menikin oikein mukavasti.
 |
| Rakennekuva Simosta ennen laidunkautta. Saas nähdä kuinka paljon laihtuu laitumessa. Varaa on kyllä. |
Lauantaina lähdettiin etsimään uutta reittiä. Olen pyrkinyt tuolle reitille ennenkin, mutta polku menee kosteasta, soisesta notkelmasta, eikä sinne voi mennä kuin kuivalla kelillä. Nytkin notkon pohjalla virtasi pikkupuro, jonka yli kyllä pääsi hyppäämällä. Hevoset vaan jostain syystä pelkää tai arastelee virtaavaa vettä. Talutettiin hevoset kosteikon yli ja varsinkin Iitu hyppäsi todella korkealta, niin siinä ei olisi ratsastaja pysynyt kyydissä. Matka jatkui ja päästiin mukavalle metsätielle. Metsätiellä pääsi kääntymään niin vasemmalle kuin oikealle ja lisäksi matkan varrelta haarautui useita muitakin teitä ja polkuja. Käytiin ensin katsastamassa oikealla ja se päätyy lopulta isommalle autotielle. Otettiin mukavaa laukkapätkää ja ravia takaisin. Vasemmalla tie jatkuu ja jatkuu ja kiemurtelee todella kauniin, metsäisen maiseman läpi saapuen lopulta myös itseasiassa saman isomman autotien laitaan. Ihan Pirkkalan Ratsastuskoulun liepeille. Täytyy joskus lähteä käymään tuota reittiä pitkin siellä :) Haahuiltiin metsässä yhteensä 2,5 tuntia vaikka matkaa ei tullutkaan kuin reilu 10 kilometriä mutta välillä jouduimme rämpimään vaikeakulkuisessa metsässä.
Sunnuntaina sainkin pyynnön lähteä näyttämään lähialueen maastoja eräälle Ratsutila Tanilaan muuttaneelle lämppärille. Omistaja tuli aamu kymmeneksi tähän meidän pihaan ja lähdin Simon kanssa matkaan. Valitsin ratsukseni Simon, koska Simo on rauhallinen ja kärsivälllinen. Mentiin samaan paikkaan, jonka olin edellispäivänä löytänyt ja Simo ylitti kosteikon jo tottuneesti. Tämä uusi kaveri ei sitten millään halunnutkaan ylittää, joten jätin Simon vapaaksi syömään ruohoa ja menin auttamaan. Annoin hieman takapäähän painetta kutittamalla raipalla niin jo vain meni lämppärikin yli. Simo vain jatkoi syömistään ja hengaili lämppärin loikista välittämättä, ei edes päätään nostanut mättäästä. Jos jossain on ruokaa niin ei Simo seuran ja ruoan luota mihinkään lähde. Siksi sen voi jättää hetkeksi vapaaksi mikäli tarvitsee. Sama luotto ei kyllä Iitun kanssa ihan pelaisi kun Iitu innostuu kaikenlaisista asioista.
Lähdettiin tällä kertaa oikealle, kuljettiin tien päähän ja liityttiin sieltä autotielle. En tykkää yhtään kulkea asfalttitien reunassa, joten tuota reittiä en jatkossa käytä. Kuljettiin myös Reipin tilan ohi. Sieltäkin löytyy hienot maastot, mutta ei ole tullut niissä vielä käytyä. Päästiin kiertämään näppärä n. 11 kilometrin lenkki ja ravailtiin ja laukattiinkin myös. Uskomatonta mutta totta, Simo pysyi hyvin ravissa ex-ravurin mukana. Vaikka lämppäri paineli edessä korkeaa ravia niin Simo tikkasi perässä eikä edes halunnut laukata. Luulisi ettei tuo paksukinttuinen pömppövatsa millään pysyisi vauhdissa mukana, mutta niin vaan tikattiin. Simo muutenkin tykkää ravata paljon enemmän kuin laukata ja ravaakin usein muiden mukana kun muut jo laukkaa. Kaveri jäi matkan varrella pois ja käveltiin Simon kanssa kahdestaan kilometrin verran kotia kohti, kuin vanhoina hyvinä aikoina. Ei tullut paniikkia. ei tullut kiirettä. Kotipihan lähestyessä kuului Iitun iloinen hinunta ja Simo hirnahti takaisin, että "Täältä tullaan!"
Kiva postaus, hienoja kuvia.
VastaaPoistaKiitos :)
VastaaPoista