Pukittelun vähentäminen

Kuten moni jo tietää, niin Simo on melkoinen pukkimaakari ja Iitu on ottanut Simosta mallia.  Kyseessä on opittu tapa, jota olen onneksi saanut vähennettyä.

Kun kävin Simoa koeratsastamassa ostaessani sitä, ehdin menemään alkukäyntiä kymmenen metriä ja Whum! Simo pukitti alas selästä. Nousin uudelleen selkään ja yrittäessäni ottaa ravia whum! ja taas söin kuraa. Porukka tuntuu aina ajattelevan, että hevonen on kipeä tai varusteet huonot ym. muuta, koska eihän se muuten pukita.

Simolla kyse oli puhtaasti opitusta tavasta. Kaveri on ilmeisesti aiempina vuosinaan hoksannut, että pukittamalla pääsee ratsastajasta eroon > työnteko loppuu> saa palkinnon tuhmasta käytöksestä. Ratsastaja joko pelästyy ja pysähtyy taikka putoaa kyydistä. Ensin opettelin ihan vaan pysymään selässä, kun Simo pukitti ja voi pojat, lensin lukemattomia kertoja kyydistä. Aina kun Simo alkoi pukittaa, piti sitä vaan ajaa tiukemmin eteen ja laittaa se töihin. Pahin virhe on esimerkiksi ravatessa jos Simo yhtäkkiä lähtee sinkoilemaan pukkilaukkaa suuntaan X, että pysäytät sen. Silloin Simo saa taas palkinnon huonosti tehdystä työstä. Päinvastoin, sitten kuuluu mennä entistä lujempaa jos pukittelu alkaa. Juuri tästä syystä Simolle on ollut hankala löytää hoitajaa tai vuokraajaa kun Simo tarvitsee tarpeeksi jämäkän ja ehkä hieman uhkarohkeankin ihmisen. Moni luovuttaa tai pelästyy ja lopettaa työt palkiten väärästä käytöksestä. Nyt meillä menee ihan hyvin kun ratsastan Simoa itse kolmisen kertaa viikossa ja Maiju käy parina kertana viikossa ratsastamassa tai ajamassa Simolla. 

Tuli juuri mieleeni, että siitä on jo 2 vuotta kun olen viimeksi pudonnut Simolta. (nyt pitäisi kai koputtaa puuta) Tavoitteellinen pukittelu on vähentynyt. Nykyään tulee enemminkin silloin tällöin ilopukkia kun laukataan kaverin kanssa oikein vauhdilla tai sitten tulee se jumien avauspukki, jos aloitetaan laukkaamaan Simon mielestä liian aikaisin, ennen kuin hän on saanut verrytellä tarpeeksi ravissa. 

Simoa on myös hyvin helppo lukea. Kenttätyöskentelystä Simo ei tykkää lainkaan ja ensimmäisenä alkaa pään viskominen ja hännäön viuhtominen. Ensin vähän ja sitten jo oikein kiukkuisesti. Jos jatkaa Simon mielestä inhottavaa asiaa niin sitten lentää se pukki. Tosin viimeajat on humputeltu maastossa niin kaverilla ei ole ollut valittamista.

Iitu ei harrasta protestipukkeja. Iitu pukittaa kun on oikein innoissaan. Esimerkiksi maastossa kun mennään lujaa tai kun Iitu haluaisi mennä jo lujaa, mutta mennään sen makuun liian hitaasti, pitkät kävelymaastot on Iitun mielestä tosi tylsiä.

Olen huomannut sellaisen jännän jutun, että aina se takana tuleva hevonen on se, joka pukittaa. Oli kumpi tahansa. Etummaisella on niin vastuullinen homma tarkkailla ympäristöä, että siinä ei ehdi hölmöillä. Takana voikin ns. heittää aivot narikkaan ja vain seurata kaveria.


Iitu riehuu


Simo esittelee omaa tyyliään

Oikeaoppinen pukki lähtee hartioista

Iitu

Jostain kumman syystä kaikissa kuvissani näkyy nykyään vain Iitun peräpää
Tässä myös Poju, joka ei osannut pukittaa ennen kuin muutti meille kauhukaksikon seuraksi. Simo jakoi oppejaan ja nyt sujuu jo näin hienosti. Ja ratsastaja kiittää!

Simo senkin ryökäle kun opetit kaikki kurjimmat temput näille viattomille teineille! On Simo opettanut onneksi paljon hyvääkin, kuten kärsivällisyyttä, luottamusta ja rohkeutta.

Kommentit

Suositut tekstit