Tapojen opettaminen

Ajattelin kirjoitella hevosten toisilleen opettamista tavoista ja myös tapojen opettamisesta hevoselle. Nämä havainnot perustuu siis puhtaasti omaan kokemukseen, amatöörin näkökulmaan, koska minulla ei ole hevosalan koulutusta. Sanotaan, että hevosta ei saisi inhimillistää, mutta olen huomannut että myös hevosten kesken, että  lapset matkivat aikuisia.

Simo on opettanut Iitulle kaikki huonot tapansa, mutta toisaalta opettanut myös rauhallisuutta ja suhtautumaan erilaisiin ja uusiin asioihin. Simo heiluttaa tai oikeastaan ravistaa ratsastaessa päätään, kun se ei halua tehdä jotain, ei tykkää jostain tai sitä ärsyttää. Päänheilutus on vielä sellainen suht turvallinen tapa protestoida ratsastajan kannalta ja siihen kannattaa aina reagoida jotenkin. Jos pään heiluttelu jatkuu ja Simo ärsyyntyy tosissaan, alkaa hännän viskominen ja sitten kohta lentääkin jo tavoitteellinen kierrepukki. Eli Simo hyppää ylöspäin ja laskeutuessaan heittää takaosaa kierteellä sivulle, jolloin ratsastajan on mahdotonta pysyä selässä. "Suorissa pukeissa", joita Simo toisinaan heittelee muuten vaan, pysyy helpommin selässä, vaikka ratsastaja toki niissäkin saattaa hieman horjahtaa tai menettää hetkellisesti tasapainonsa.

Iitu on oppinut Simolta tuon päänheiluttelun. Kun Iitua ärsyttää heittelee Iitu myös päätä ja alkaa viskoa hännällä. Protestipukkia Iitua ei onneksi (kop kop) ole vielä oppinut. Iitulla itsellään on tosin ehkä jo varsavuosina opittu kuopiminen. Simo kuopii ainoastaan vaatiessaan ruokaa. Iitu kuopii ratsastaessa, jos pakotan sen seisomaan paikallaan ja se haluaa edetä. Iitu kuopii myös ruokaillessaan, minkä olen todennut johtuvat siitä että Iitu on jossain määrin ahdistunut syödessään ja yrittää syödä nopeasti, jotta toinen ei tule hänen kupilleen. Simo kun on yleensä se dominoiva osapuoli, syö rennosti, vaikka hotkiikin ruokansa, jotta pääsee myös kaverin kupille. Yleensä olen erotuomarina hevosten välissä, jotta Iitu saa syödä rauhassa.

Onneksi opit on menneet perille myös hyvissä asioissa. Ennen kuin Iitun selässä oli käyty tai oli saanut satulaa selkäänsä, pidin Iitun mukana touhutessani Simon kanssa. Eli lähtiessäni ratsastamaan, laitoin Simolle varusteet tarhassa, jolloin Iitu tarkkaili vieressä. Nousin myös ratsaille, niin että Iitu oli läsnä. Ensimmäiset ratsastuskerrat harjoiteltiin liikkeelle lähtöä ja pysähtymistä kulkemalla Simon perässä.

Myös kengityksessä Iitu on ollut läsnä alusta asti. Simohan nauttii kengityksestä yli kaiken ja nukahtaa poikkeuksetta käsittelyyn. Välillä Simo on jopa huojunut pelottavan näköisesti kun vetelee sikeitä. Iitu on seurannut vieressä kun toinen nauttii käsittelystä ja uskon, että siitä on ollut apua vuolemisessa.

Iitu on tosin aika hankala luonne välillä. Varmaan siksi kun on tamma. Iitu on todella kuuliainen yhtenä päivänä ja tekee kiltisti mitä pyydetään. Toisena päivänä Iitu saattaa olla kärttyinen kuin mikä ja alkaa protestoida jo kavioita putsatessa ja vetää suunsa tiukaksi viivaksi jos kuolaimia yrittää laittaa. Tuollaisena päivänä Iitu on myös ratsastaessa aika kipakka. Iitu saattaa yrittää potkia Simoa, viskoa päätään kärttyisenä, ja sattaa hyppiä ylöspäin. Tuollaisina päivinä saa ratsastaa aikalailla kieli keskellä suuta ja olla topakka. Noina päivinä Iitu saattaa myös yhtäkkiä pysähtyä alkaa jumittamaan ja peruuttaa Simon päälle. Mutta onneksi nuo tammamaiset päivät on harvinaisia! Iitu on oikein rohkea ja selväpäinen tyttö ja menee yli vaikka mistä vetisestä paikasta tai ojasta tai puunrongosta.

Iitu hurjana

Tästä tekstistä tulee oikein kunnon romaani, mutta ajatellaan sitten toistepäin, eli mitä tapoja minä opetan hevoselle. Annan keppiä tai porkkanaa sopivassa suhteessa. Hyvästä käytöksestä palkitaan ja huonosta rangaistaan. Nykypäivänä tuntuu olevan sellainen ajattelumalli, että hevosta saa vain kehua ja palkita. Sanotaan vaikka näin, että jos olisin ainoastaan palkinnut Jyrä-Simoa kun olin sen ostanut ei varmaan oltaisi tässä pisteessä. Simo oli ihan kaamea alussa. Simo ei noteerannut ihmistä millään tavalla, karsinassa litisti seinään, taluttaessa vei ihmistä puskasta toiseen, tallasi varpaille, tuuppi ja töni. Ratsastaessa pukitti alas selästä jo alkukäynneissä, juoksuttaessa käänsi jatkuvasti etuosan keskelle, jotta juoksuttaja ei päässyt vaikuttamaan raipalla takaosaan. Simo tiesi kaikki metkut ja ne oli ilmeisesti aiemmin toimineet niin hyvin, että Simo teki mitä halusi eikä kunnioittanut ihmistä lainkaan.

Karinassa ollessa, aloin tökätä Simoa raipalla tai muulla tapilla kylkeen, joka kerta kun yritti nojautua kohti. Taluttaessa oli ketju käytössä turvan yli. Kun lähti jyräämään, tiukka nykäisy ketjusta palautti ruotuun. Käytin myös raippaa nenän edessä usein, eli sivalsin sillä ilmaa Simon edessä, jos lähti puskemaan ohi. Jos taas yritti kiilata, tökkäsin raipalla lapaan. Toki kun Simo kulki omasta tahdostaan nätisti sai tietenkin paljon kehuja. Olen kova kehumaan hevosia kun ne menevät hyvin, mikä ehkä ilmenee myös videoista, joita olen kuvannut maastosta. Aina kun menee nätisti ja tekee mitä pyydetään, kehun ja rapsuttelen.

Alussa pukittaessaan, sai Simo raipasta joka kerta ja pakotin sen töihin. Pikkuhiljaa pukittelu väheni. Sinkoilukin väheni kun pakotin Simon jatkamaan laukkaa niin pitkään että väsähti. Liinassa juoksutukseen sain arvokkaita neuvoja Mönkkösen Karoliinalta, kuinka Simon kanssa täytyy olla itse normaalia taaempana ja miten juoksutuspiiskaa käytetään. Jos pukitti liinassa niin heti välitön palaute.

Simo haastaa johtajan säännöllisesti. Tosin enää ei ole minua haastanut, joten ehkä on oppinut hyväksymään. Simo on nykyään aika nöyrä ja kutsuessani Simoa laitumelta, laukkaa Simo innokkaasti hirnuen luokseni. Ja vaikka en kuitsuisikaan Simoa, tulee se silti luo minut nähdessään. Simo on aina innokkaasti lähdössä ja mukaan ja on hyvin mustasukkainen jos otankin Iitun enkä häntä. olen oppinut huomioimaan Simon aina ensin, ennen kuin otan Iitua mukaan. Tosin ahdistavissa ja uusissa tilanteissa meillä on vielä opeteltavaa. Kun Simo menee paniikkiin se alkaa pyöriä ja pärskiä ja kiilata, eikä siinä aina rapsuttelu auta.