Kahlaamassa

Eilen käytiin Simon ja Iitun kanssa ensimmäistä kertaa järvellä. Kun oltiin viime kesänä Simon kanssa Majantallilla, yritin saada Simoa tallin pihassa olevaan uittolampeen, mutta ei tullut mitään. Simo ei kerta kaikkiaan halunnut kastella jalkojaan. Nyt jännitti että saakohan edes veden rajaan Simoa.

Reitti järvelle vie joko lentokentän ohi "isoa tietä" tai sitten teiden välistä voi oikaista metsän ja pellon reunaa, joka tosin mutkittelee ja tuo lisäkilometrejä, mutta on turvallisempi. Tämä oli nyt kolmas kerta kun mentiin peltoreittiä ja Simo on kahtena edellisenä kertana ollut aivan kaamea. Olen ratsastanut Iitun kanssa edellä ja Simo on hölmöillyt takana niin paljon, että Iituakin on ärsyttänyt. Tällä kertaa ei tosin tuullut, joten Simo oli suht rento. Kovalla tuulella kaveri tanssii sivuttain ja ottaa äkillisä ryntäyksiä, mistä edellä kulkeva Iitu ei tykkää yhtään. Iitua kiukutti alussa kun en antanut sen napsia herkkuja matkan varrelta ja neiti viskoi kärttyisenä päätään ja häntäänsä ja sitä tuntui ärsyttävän niin heinä kuin ötökätkin.




Lopulta Iitu tyyntyi, ja edettiin suht rentona. Pahaksi onneksi lentokentälle laskeutui muutama Hawk aivan viereen. Hawk ei pidä ihan niin kovaa melua kuin Hornetti, mutta pitää reilusti kovempaa meteliä kuin suihkukone. Kello oli puoli neljä ja silloin lentokentän vieressä oli melkoinen liikenne ja autot ajoivat 80-100 km/h lentokentän suoralla. Jouduttiin kulkemaan viitisenkymmentä metriä tien laitaa kun järven rantaan menevän tien risteys ei valitettavasti ole kohdakkain kahden muun risteyksen kanssa, josta pääsemme ylittämään tien. Ylitys meni hyvin, vaikka autot ajoikin turhan lujaa ja liian läheltä.

Rannassa annettiin heppojen mutustaa hetki ruohoa, jotta rentoutuvat. Lähdin ensimmäisen taluttamaan Iitua järveen. Iitu pärski ja nuuhki tarkaan rannan törmää. Iitu myös haisteli ja maisteli pohjaa, että uskaltaako siitä mennä. Kahlasin edeltä järveen niin pitkälle kun saappaissani pääsin ja Iitun uskaltautui sitten melomaan. Oli hauska katsoa Iitun leikkiä kun neiti kuopi ihan innoissaan vettä ja roiskutti myös minun päälleni!





 Kun Iitu oli aikansa telminyt, annoin ohjat Maijulle ja otin Simon. Simokin tuli kiinnostuneena veden rajaan ja maisteli ja kuopsutteli myös vettä. Oli hauska nähdä Simonkin leikkivän! :) Maiju kapusi vielä Simon kyytiin ja otin Iitun veteen, jolloin Simo suostui menemään järveen myös ratsastaja selässään. Polvia syvemmälle ei uskallettu mennä kun oli kuitenkin varusteet päällä.



Heti kun kelit lämpenee, täytyy mennä ilman satulaa uikkarit päällä uittamaan hevosia.

(tekstin kuvat on videolta napattuja, joten siksi laatu on huono. Liitän videon Iitun ja Simon vesileikeistä heti kunhan saan ladattua sen youtubeen..)


Ainiin! Kirjoittelin viikko sitten siitä kamalasta ratsastuslenkistä Simon kanssa ja ihmettelin kun ei tullut mitään reaktiota vaikka kiskoin ohjia joka suuntaan. Syykin selvisi. Simolla oli ohjat isoissa renkaissa,eli pelkät nivelet suussa. Simolla on niin kova suu, että nivelellä tai oliivilla ei ole mitään vaikutusta tiukan paikan tullen. Siksi pidän maastossa olympiaa, koska siinä on se vääntö ja kun siitä nykäsee, hevonen pysähtyy. En yleensä ratsastele itse Simolla tai jos menen niin oliivilla tai kaulanarulla. Nyt laitoin tottumuksesta maastoon olympiat enkä sen kummemmin miettinyt. En tiennyt, että ohjat olikin laitettu isoihin renkaisiin (joo, kyllä siinä vaiheessa luulisi huomaavan kun laittaa suitsia kiinni, mutta se homma menee niin liukuhihnalla..) niin en sitten vaihtanut ohjien paikkaa. Simolla ohjia pidetään keskimmäisissä renkaissa ja kerran oli jopa alimmissa kun ratsastin Simon meille viime kesänä lentokentän ohi ja tultiin uuteen paikkaan. Yleensä Simolla mennään maastossa aika löysällä ohjalla, eikä kuolainta varsinaisesti käytetä.

Huh! Tavallaan oli helpotus, nyt uskallan lähteä uudestaan kokeilemaan yksin ratsastusta kun ohjat on oikeassa kohtaa.



Niin ja Iitullakin jatkuu ratsutus. Toiviaisen Ida tulee joku päivä ensi viikolla ratsuttamaan. Toivottavasti hän saa Iitulle motivaatiota kenttätyöskentelyyn. Iitu kun ei vaan kiinnosta mennä kentällä tai autotiellä. Iitu alkaa silloin laahustaa tai jää paikalleen. Eilen maastossa Iitu käveli oikein rivakkaa vauhtia metsätiellä ja niityllä, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan.


Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit