Paluu työelämään mutkisti arkea vauvan ja hevosten kanssa

Äitiyslomakin tuli päätökseen ja palailin takaisin toimistotöihin helmikuun alussa. Nyt on kuukauden päivät työelämää takana. Minulla on siitä ihana työ, että kolme päivä viikosta voin onneksi tehdä kotoa käsin etätöitä. Tosin nämä etäpäivät ei juuri tuo lisäaikaa hevosten tai vauvan kanssa. Olen nimittäin linnoittautunut kannettavan kanssa makuuhuoneeseen, enkä voi sieltä juuri poistua tai tulee karmea itku kun äiti tulee ja menee eikä ota syliin. Vauva on siis kotona isän kanssa nyt huhtikuun alkuun asti, jolloin minä pidän kertyneitä lomia pois.

Olen päässyt ratsastamaan noin kerran viikkoon. Joka toinen viikko se on kouluvalmennus sunnuntaina ja joka toinen viikko pimeä metsälenkki myöhään illalla kun vauva jo nukkuu. Onneksi mennään kevättä kohti ja iltoihin tulee lisää valoa, niin voi ehkä harrastaa enemmän kuin köpötellä pimeässä. Olen yrittänyt käydä myös salilla ylläpitämässä ja kehittämässä lihaskuntoa, mutta sekin on toistaiseksi ollut surkeat kerran viikkoon tai kahteen. Usein iltaisin kun vauva menee nukkumaan on itsekin jo niin väsynyt, että menee myös nukkumaan.

Onneksi hevosilla käy muutama liikuttaja viikossa niin eivät seisoskele ihan toimettomina tarhassa, pysyy sellainen peruskunto yllä. Lähinnä yritän nyt saada työstä rutiinia, jotta saisimme mieheni kanssa jaettua hoitovuorot niin, että molemmat pääsevät harrastuksiinsa. Toistaiseksi iltaisin vauvan kanssa olen ollut minä ja samoin viikonloput on jääneet vastuulleni, tuota kouluvalmennukseen käytettyä aikaa lukuunottamatta. Jaksan kuitenkin uskoa, että kyllä tämä tästä helpottaa. Pakkohan sen on.