Ensimmäinen kouluvalmennus vuoden tauon jälkeen

Osallistuin Iitulla pitkästä aikaa kouluvalmennukseen. Oikeastaan tuo valmennus meni kyllä ihan perusasioiden hiomiseen enemmänkin kuin hienoihin tehtäviin. Aloitettiin pohkeenväistöstä, jonka pitäisi olla helppo, mutta posoittautui yllättävän hankalaksi kun Iitu oli joko aivan mutkalla tai ei edennyt väistäessään eteenpäin. Ajatella, että niinkin yksinkertaista asiaa pitää jälleen työstää.

Ravissa oli tarkoitus ottaa loivaa kolmikaarta ja taivutella hevosta, mutta Iitun kanssa tuon tehtävän sijaan keskityttiin siihen, että saisin Iitun oikeasti liikkumaan eteen pää ylhäällä. Iitu kun nyökkää päänsä ryntäisiin ja menee mukamas pyöreänä lyhyttä pikkuravia, mikä ei suinkaan ole se mitä halutaan. Keskityin lisäämään roimasti vauhtia ja nostelemaan vähän väliä ohjalla päätä ylös ilman, että Iitu nojaisi raskaasti käteeni. Tuohan oli älyttömän vaikeaa. Ylipäätään saada Iitu liikkumaan reipasta ravia eteen ja sitten muistaa vielä nostella vähän väliä päätä. Menin ihan kevyttä ravia ja siinä piti antaa pohjetta, huomauttaa raipalla, nostaa päätä, olla ihan hiljaa muutama askel kun Iitu kulki itse ja toistaa samaa hommaa. Iitu ei tuntunut reagoivan mihinkään. Ei pohkeeseen, ei ääneen, ei raippaan, vaikka kuinka pyysin. Sain muutaman ihan lyhyen onnistuneen pätkän, mutta kovasti sai pyytää eteenpäin. Tästä tulikin meille kotiläksyjä; saada Iitu liikkumaan reippaasti ja kantamaan päänsä ylhäällä.

Huh se on ohi! Väsyneet ratsukot valmennuksen jäljiltä.


Laukassa ajattelin, että se on mukavaa kun senkus istun rentona kyydissä, mutta eipäs ollutkaan. Iitulla on laukassa vain yksi tahti, jota se puksuttaa eteenpäin. Minun piti saada sitä vauhdikkaampaan laukkaan ympyrällä (tai oikeastaan soikiolla), mutta ei siitä tullut mitään, vaikka kuinka pyysin. Ja heti kun vedin henkeä ja rentouduin, tiputti Iitu raville. Voihan tuskien taival. Kerran sain vauhdikkaampaa laukkaa muutaman askeleen kun tuikkasin Iitua kannuksella, mutta siihen se sitten jäikin. Miten voi hevonen olla niin turta ja paksunahkainen? Iitun kanssa on menty aika mukavuusalueella, joten se kyllä osiltaan selittää. Nyt vaan täytyy ruoskia itseensä pyytämään enemmän ja rauhoittaa meno niin, että ei kokoajan häiritse Iitua, vaan pyytää kerran kunnolla ja on hiljaa. Tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei kun treenaamaan tuota. Onpa kiva kun on taas jokin tavoite, mitä kohti pyrkiä ja mitä harjoitella!

Toki olen tuon asian tiedostanut, että ei tullut sinänsä yllätyksenä, mutta auttaa kun saa konkreettisia neuvoja, miten pitää missäkin tilanteessa toimia ja mitä merkkejä seurata. Kummasti vaikuttaa kun joku on vieressä käskemässä. Täytyy taas keskittyä kunnolla ratsastamiseen ja antaa Iitulle tilaa, eikä turruttaa sitä jatkuvalla hoputtamisella.


Kommentit

Suositut tekstit