Hyeena-Simon uudet metkut

Jes! Se oikea löllykkä-möllykkä-Simo on tehnyt jälleen paluun ilmojen lämmetessä. Se kaamea pakkaskelien pukittaja-sinkoilija-jäärä on poissa. Nyt Simon kanssa pääsee menemään taas rentoja lenkkejä ja kovempaakin vauhtia ilman, että takaraivossa tykyttää, että koska se perä lentää. Kyllä se perä lentääkin, mutta ei läheskään niin korkealle ja niin usein kun talvipakkasilla. 

Aika pitkään on menty kivakivapuskahöntsäily -lenkkejä pitkänä pötkönä, jopa luvattoman pitkään. Simohan on todella etupainoinen ja kompuroi helposti, jos ei saa takaosaa ratsastettua alle ja jos ratsastaja nojaa yhtään eteenpäin niin voilá, nurin mennään. Nyt olen jo säännöllisesti jonkin aikaa ihan _ratsastanut_ Simoa maastossa. Simo ei ole saanut mennä niin paljoa enää pitkänä pötkönä, vaan enemmän paketissa. (toki lenkiltä täytyy löytyä myös niitä vapaita hetkiä, jolloin hevonen saa venyttää itseään kaula pitkällä..) 



Simoahan tuo lyhyenä meno ärsyttää melkoisesti, mikä purkautuu mm. pään viskomisena ja hännän huiskimisena. Laukatessa Simo yrittää säännöllisesti riuhtoa päätä alas etujalkojen väliin, mutta olen pitänyt ohjat niin lyhyenä, että ei ole onnistunut. Vasta kun tunnen selästä käsin esimerkiksi laukassa, että Simo rentoutuu ja lopettaa moiset hölmöilyt, annan ohjaa. Etenkin nelissä tykkään antaa reilusti pitkää ohjaa, jolloin hevonen ve-nyy! 

Simo on tosin hoksannut pari uutta temppua. Ensimmäisen tempun nimi on "hyeena". Eli laukassa Simo alkaa vetämään jotain ihme koikka-loikkaa lavat ja niska ylhäällä, ihan kuin rodeohevonen alkaisi pukittaa ja lopputulos näyttää ihan siltä kun hyeena juoksee.

(havainnollista sitä tällä random -videolla youtubesta)

(hahaa, mikä musiikki :'D)

Toinen temppu on sellainen, että Simo on hoksannut, että pukittaakseen ei välttämättä tarvitse saada sitä päätä alas etujalkojen väliin, vaan voi juksata ratsastajaa pitämällä pään suht ylhäällä ja siitä humauttaa parit pukit, etenkin laukatessa. Joo se on tuttu juttu, että Simo on jo ikänsä puolesta hitaasti lämpenevää sorttia ja vaatii oikein pitkää ravipätkää ja kunnon tikkausta ennen kuin voi laukata. Ensimmäisessä laukannnostossa Simolla on tapana avata jumit selästä pukittamalla, jos ei ole päässyt ravaamaan tarpeeksi pitkään.

Simo on kuitenkin muuttunut herkemmäksi ratsastaa verrattuna siihen lavalla sisälle puskevaan jyrään, joka puree kuolaimeen kiinni ja nojaa koko painollaan ohjaa vasten, mitä se oli tuossa pari vuotta sitten. Esimerkiksi ohjaa ei tarvitse kääntämiseen. Simo lukee ratsastajan asennosta, mihin suuntaan mennään. Istuinluun painolla pystyy kääntämään Simoa aika pitkälle ja jo ratsastajan asennon muutokset saavat Simon reagoimaan. Esimerkiksi riittää kun ajattelee nostavansa ravin niin oma kroppa tekee huomaamatta  sen saman eleen, jonka Simo on oppinut tulkitsemaan eteenpäin menoksi. Ratsastan aina jalat irti kyljistä ja annan apuja vain kun pyydän jotain, mikä on myös auttanut herkistämään ehkä paremmin. (Vanha nyrkkisääntö; ratsasta laiskaa (Simoa) jalat irti kyljista ja käytä pohkeet  kyljissä ripeästi kun pyydät jotain. Ratsasta kuumuvaa, herkkää hevosta (iitua) jalat tiiviisti ympärillä jo valmiiksi). 

Olen ihan super onnekas kun minulla on kaksi aivan erilaista hevosta. Joo vuoniksia molemmat, mutta kuin yö ja päivä. Simo on iso, omaa ison hevosen liikkeet ja laiskahko. Iitu on pieni, omaa nopeat ponin liikkeet ja todella herkkä, räväkkä jopa kuumahko. Ratsastan molempia säännöllisesti yhteensä 4 kertaa viikossa, joten pysyy itsekin skarppina eikä pääse turtumaan.

Tässä muuten video viime lauantain pidemmältä maastolenkiltä. Leikkasin tylsähköt käyntipätkät pois. Lenkin ideana oli ravata oikein pitkää pätkää ja kasvattaa sitä kautta Iitun kestävyyttä. Iitu kun on enemmän sellainen sprintteri, joka menee todella lujaa lyhyehkön pätkän ja Simo taas tikkaa vaikka maailman ääriin ja lämpiää hitaasti, maratoonari.

Ainiin! Ostamani kolmipalapelhamit kahdella ohjalla on olleet ihan loistavat, suosittelen! Etupainoisuuden vuoksi en käytä deltoja, vaan ratsastan ylemmällä ohjalla ja alempi ohja on varalla ns. tiukanpaikan tullen.


Kommentit

Suositut tekstit