Centered Riding tunnilla Iitun kanssa

Eilen tarjoutui oiva tilaisuus osallistua Christel Vihman pitämälle Centered Riding -tunnille Niihaman maneesilla. Poju omistajineen oli menossa ja me päästiin Iitun kanssa samalla kyydillä. Miksi  menin Iitulla enkä Simolla? Iitu on todella herkkä ja Iitun kanssa on tärkeää, että istunta ja kehonkäyttö on oikein. Samalla Iitu sai myös kokemusta matkustamisesta, maneesista ja muista hevosista tulevia kisoja ajatellen.

Ajokeli oli aivan surkea. Saatiin se kevään viimeinen (?) lumimyrsky juuri eiliselle illalle. Myöhästyttiin valkusta ja soitin Christelille matkalta, että nyt kestää. Onneksi Iitu lastautuu kuin unelma. Kävelee kiltisti perässä koppiin, eikä kyseenalaista. Iitu myös matkustaa nätisti eikä potki. Ajoimme ison maneesin taakse ja talutimme hevoset päätymaneesiin. Siellä oli meidän lisäksi 6-7 ratsukkoa omissa valmennuksissaan. Iitu vähän ihmetteli isoja lämppäreitä/puoliverisiä, mutta oli melko rauhallinen. Minulla on tapana taluttaa alussa maneesia ympäri, jotta voimme rauhassa tutkia kaikki paikat niin ei tule ikäviä yllätyksiä. Jäätiin oven viereiseen päätyyn tunnille.

Ensimmäisenä selkään noustuani Christel korjasi asentoni. Minulla oli koulusatula ja jalustimeni olivat liian pitkät ja jalat eivät päässeet joustamaan kunnolla. Jalustimia lyhennettiin yhdellä reiällä ja rentoutin jalat. Minulla on pari huonoa tapaa; painan kantapäitä alas, mikä jännittää jalat ja puristan pakaroilla, jolloin pakarat ja nivuset jäykistyvät. Cristel huomasi nuo heti. Ensin mentiinkin käyntiä rentona liikkeen mukana seuraten liikettä ja hieman väistätettiin takaosaa ympyrällä. Iitu sai heti alussa kehuja siitä kuinka järkevä ja rauhallinen on viisivuotiaaksi tammaksi ja varsinkin kun ei ole juuri matkustettu tai oltu maneesilla. 

Aloimme ottamaan siirtymisiä käynti-kevyt ravi -käynti. Sain heti palautetta siitä kun puristan pakaroita keventäessä ja myös ponnistan liikaa jalustimilta. Tällöin myös nivuset jäykistyy. Piti oikein keskittyä rentoutumaan ja joustamaan keventäessä. Joustavuus näkyi heti Iitun liikkeissä. Nopea, tikkaava ravi rauhoittui. Tätä harjoitusta tehtiin molempiin kierroksiin. Lopuksi tehtiin vielä siirtymisiä käynti -harjoitusravi-käynti. Tarkoituksena oli mennä ihan vaan noin kahdeksan askelta harjoitusravia ja ottaa käyntiin. Jos jatkoi pidempään, alkoi Iitu kiihdyttää ja ravi pompottaa, jolloin hyllyin ja hytkyin kyydissä vaikka olinkin rentona. 

Kerran Iitu pelästyi jotain harjoituksen aikana maneesin oven raossa ja ampaisi laukkaan, mutta antoi nätisti kiinni. Minä myös herkästi istun liikkeen takana kun pitäisi istua päällä, sain senkin nyt korjattua. Iitun etenemistä haittaa jos on yhtään painopiste liian edessä, joten olen nojannut liioitellustikin taakse, jotta saan lisää vauhtia Iituun. Tuo asennon korjaus auttoi ja pelkästään rentoutuneella istunnalla ja keskivartalon käytöllä, alkoi Iitu pyöristyä selästään vaikka en pyytänyt muotoon.

On se vaan ihmeellistä, että miten jo tutut tiedossa olevat viat eivät vaan omatoimisesti korjaannu vaan siihen tarvitaan jokin ulkopuolinen kertomaan niistä! Ja olin aivan ällistynyt, että heti kun nousin satulaan ja ennen kuin ehdin edes liikkumaan, oli Christel kartoittanut virheeni. Aion ehdottomasti osallistua hänen tunneilleen myös jatkossa ja suosittelen lämpimästi kaikille. Kunhan saadaan kenttä valmiiksi, pyydän hänet tänne meille kotiin pitämään tuntia.

Tajusin myös miten olenkaan kaivannut ohjattua ratsastusta. Keskittyminen niin itsellä kuin hevosella on ihan eri luokkaa kuin silloin kun humputtelen yksin. Iitu ressukka vaan väsähti matkustamisesta ja oudosta ympäristöstä, joten kävi jo tunnin puolivälissä tahmeaksi. Mitä useammin päästään matkustamaan ja outoihin paikkoihin niin sitä premmin alkaa Iitukin jaksaa kun ei tarvitse niin jännittää.