Pakkaspäivien pukkimaastot

Olen ollut töiden puolesta niin kiireinen, että en ole ehtinyt iltaisin edes avaamaan konetta saati haaveilemaankaan blogin kirjoittamisesta. Onneksi olen kuitenkin ehtinyt ratsastamaan ihan mukavasti. Tämä teksti tulee vähän viiveellä kun käsittelee viikon takaisia tapahtumia, mutta tuleepahan kerrattua samalla viikon kulku.

Pakkaset ovat pyörineet kolmatta viikkoa siinä yli 20 asteen kieppeillä. Hevoset ovat olleet karmeita ratsastaa. Molemmat. Todettiin sellainen asia maastoillessa, että kumpi tahansa on takimmaisena, on sen ratsastus aivan karmeaa. Viikko sitten lauantaina tuli Senna ratsastelemaan Iitulla ja minä menin seuraksi Simolla maastoon. Senna ratsasti Iitulla edellä ja tulin perässä Simolla. Ensimmäisellä ravipätkällä alkoi Simo jo pukittaa. Simo pukitti myös käynnistä ja oli aivan kaamea ratsastaa. Ajattelin, että puretaan virkaa tutussa jyrkähkössä ylämäessä. Ajattelin, että saa nelistää oikein kunnolla ylös. Vielä mitä. Laukka alkoi valtavalla pukilla, sitten loikka eteen, pukki-loikka-pukki ja vielä muutama pukki. Simo heitti 6-7 pukkia putkeen mäessä eikä oikeastaan laukannut kun vain hölmöili. Samanlainen oli koko maastoreissu, perä lensi jatkuvasti. Ilmeisesti takimmaisena ei tarvitse keskittyä ympäristön tarkkailuun kun voi seurata kaveria ja keskittyä enemmän siihen hölmöilyyn. Simolla oli mahdollisuus nelistää niin lujaa kuin halusi, mutta Simopa vain loikki pukittaen eteenpäin. Hevoset saivat rämpiä myös metsässä, jos se olisi purkanut virtaa. Kierrettiin vajaa 10 km lenkki ja olivatkin korvia myöten hiessä kun päästiin kotiin. Saivat loimet selkään ensimmäistä kertaa tänä talvena. 

Seuraavana päivänä tuli Marika maastoon Iitun kanssa. Tällä kertaa menin itse Simolla edellä. Ajattelin, että ovat edellisenä päivänä purkaneet jo suurimmat energiat ja tämä on rento höntsäilymaasto. Ei ollut. Simo meni etummaisena ihan ok, mutta Iitu heitteli valtavia pukkeja ja hyppi ja loikki muutenkin jatkuvasti. Marikalla oli melkoisesti työtä pitää Iitu kurissa. Mentiin tuolloinkin sellainen kymmenisen kilometriä pitkä lenkki.

Viikolla tuli pari kertaa ratsasteltua. Alkuviikosta ympyrää pellolla ja loppuviikosta käytiin Maijun ja Simon kanssa maastossa. Itse menin Iitulla. Mentiin vaihteeksi eri suuntaan reitille, jolla käytiin paljon viime keväänä. Siellä  on mukava, neulaspohjainen metsätie, jolla on hyvä laukata. Ensin ravailtiin Iitu edellä ja kun oli tarkoitus laukata takaisin, vaihdettiin Simo eteen, jotta saisi mennä niin lujaa kun haluaa. Molemmat lähti ihan tykin suusta, Iitu heitti valtavat pukit alkuun ja kävin jo kaulalla. Kiskoin Iitun päätä ylös, mutta sitten Iitu alkoi laukkaamaan pää pilvissä. Mielenkiintoinen kokemus sekin. Saatiin hevoset kuitenkin ihan hyvin kiinni ja paluumatka sujui nätisti.

Eilen tuli muutama entinen työkaveri kylään ja lupasin, että saavat kokeilla hiihtoratsastusta. Ei muuta kuin Simo valjaisiin ja menoksi. Simo oli aika jännittynyt tiellä kulkijoista kun oltiin pellolla ja ottikin pieniä pyrähdyksiä. Katsottiin parhaaksi siirtyä pihatielle ja Simo jaksoi kärsivällisesti kiskoa perässä raahautujia. Treeni sinänsä ei ollut Simolle kovin raskas, koska oli paljon taukoja. Suksien kiinnitys oli hidasta hommaa, joten Simo ei tullut edes hikeen. Hyvää liikuntaa kyllä oli kiskoa hiihtäjiä perässä.

Simon kanssa odotellaan, että päästään liikkeelle

Pääsin itsekin kokeilemaan hiihtämistä, kun yksi urhea juoksi Simon vierellä

Oli niin paljon vaatetta päällä, että hyvä kun pääsi liikkumaan