Kaamea Iitu ja uuden vuoden kuulumiset

Otsikkokin kertonee jo kaiken tämän päivän ratsastuksesta.. Tiedätkö sen tunteen kun hevonen jotain säikähtää ja sen jälkeen ei mikään enää onnistu, hevonen jää valmiustilaan ja säikkyy kaikkea muutakin mahdollista jopa jo entuudestaan tuttua. Ratsastelin Iitulla tänään laitumella tossut jalassa, mutta pohja oli niin kehno, että en mennyt kuin yhden kierroksen käyntiä ja tulin pois. Iitu oli oikein rento. Otin Iitun sitten tarhan portista ulos pihatielle ja samaan aikaan talon isäntä heitti ovesta rapisevia jätesäkkejä pihalle ja siitäkön Iitu sai slaagin. Mustat rapisevat jätesäkit olivat olevinaan kovin pelottavia ja Iitu hyppäsi pystyyn ja alkoi pyöriä ja lokkia hermostuneena. Taluttelin Iitua edes takas tarhan edessä, jotta rauhoittuisi.

Sitten Iitu pelästyi tiellä kulkevia naapureita. Talutin Iitun lähemmäs tietä katsomaan, että tuttuja ihmisiä siellä menee. Iitu viskoi pätään, loikki ja hyppi pystyyn. Naapurit jäivät jutulle ja Iitu ehti jo rauhoittua. Taluttelin Iitun takaisin tallin lähelle ja nousin selkään. Iitu oli nätisti paikallaan selkään nousussa, ihme kyllä. Kun lähdin pihatietä pitkin pellolle päin oli Iitu jatkuvassa valmiustilassa. Sellainen tikittävä aikapommi kun hevonen kulkee pää ylhäällä, selkä notkolla, jalat valmiina pinkaisemaan pakoon pienestäkin äänestä.

Iitu oli pellollakin rauhaton, eikä meinannut pysyä käsissä vaan yritti ravata alta. Siispä aloin menemään käynnissä ympyröitä. Menin ympyrällä molempiin suuntiin. Kun Iitu oli rento, suurensin ympyrää, mutta kun alkoi taas painaa ohjille ja juosta alta niin pienensin ympyrää. Iitu ei noteerannut lainkaan pidätteitä, joten pienensin ympyrää volttiin asti. Iitu otti vähän laukkaloikkaakin, tosin ei pienellä voltilla päässyt etenemään. Kun rauhoittui, suurensin ympyrää ja aloin menemään kahdeksikkoa. Kun käynti oli pitkää, pyysin ravia ja taas mentiin. Iitu tikkasi hirmuista kyytiä ja kurvaili kahdeksikolla, joten taas pienensin ympyröitä. Sain käyntiin ja jatkettiin kiemurauralla peltoa reunasta reunaan. Iitu alkoi siinäkin hätääntyä kun lähestyttiin pihaa, jolloin otin taas ympyrälle. Tällä kertaa tein kahdeksikkoa siten, että liikuttiin kokoajan lähemmäs pihaa.

Iitu tuntui rentoutuneen, joten annoin ohjaa. Yhtäkkiä Iitu syöksähti eteenpäin laukaten muutaman askeleen, mutta sain kiinni. Jatkoin niin kuin ei mitään olis tapahtunut kunnes Iitu alkoi loikkia sivuttain paikallaan ja otti laukkahyppyä ja pukitti. Otin Iitun oikein tiukalle voltille, jossa pyörittiin jonkin aikaa. Kun rauhoittui, suurensin ympyrää ja mentiin hetki käyntiä nätisti. Kun Iitu oli taas rento ohjasin pihatielle, jossa taas jännittyi. Mentiin lähes sivuttain pihatietä pitkin kunnes päästiin traktorihallin ohi, jolloin Iitu huokasi syvään, laski päänsä ja rentoutui kokonaan. Silloin annoin kunnon pitkät ohjat, käveltiin tallille ja lopeteltiin.

Kovin kummoista liikuntaa ei tullut harrastettua, mutta Iitu oli sellaisessa valmiustilassa, että ei tullut mieleenkään yrittää nostaa laukkaa. (plus pohja on kehno) Se olisi ollut neliä ja pukkilaukkaa varmaan pihaan asti. Iitulla on menty viimeksi viikko sitten maanantaina ja silloinkin käyntiä pellolla nelisenkymmentä minuuttia. Iitu on ratsastettu viimeksi hikeen Tapaninpäivänä, joten ei ihmekään jos virtaa riitti. Uuden vuoden jälkeen ratsastelu on muutenkin aika jännittävää, kun hevoset ovat herkkiä äänille.

Simoa kävin ratsastamassa eilen pellolla ja se oli oikein rentoa käyntiä pitkällä ohjalla. Ei paljon torstain raketit häirinneet. Muutoinkin uuden vuoden aatto meni oikein rauhallisesti. Nuo ovat tottuneet laukauksiin, koska lähistöllä on varuskunnan ampumaradat ja tässä lähistöllä on metsästettykin paljon syksyn mittaan. Korkeintaan nostivat päätään heinäkasasta kun metsän takana välähti. 

Eilen oli kaunis pakkaspäivä pellolla kävelylle

Simo oli rento ja hyväntuulinen

Nyt alkoi projekti Simon laihdutus. Joulukuun aikana on kertynyt aivan järkyttävä maha ja se on saatava pois alkaen nyt heti!

Iitu kurkkaa, että missä ruoka viipyy

Ihan ei mahdu karjakeittiöön vaikka mieli tekisi (tosin noin vuosi sitten löysin aamulla molemmat tästä ahtaasta tilasta ryöstöretkeltä...)