Pikavisiitti blogiexpossa & pelottava maasto Iitun kanssa

Käväisin heti aamusta Blogiexpossa, koska se niin sopivasti tuossa muutaman kilometrin päässä järjestettiin. Tila oli pieni ja ihmisiä paikalla vain kourallinen. (ei, en odottanut mitään Hevoset -messujen tyyppistä mestarillista suoritusta, mutta vähän enemmän). Kuuntelin pari luentoa ja tein hankintoja. Myyntipisteitä oli vain muutama ja mukaani tarttui vain Chia de Gracian ruusunmarjajauhetta. Sain kyllä erinomaisia vinkkejä tuohon ruusunmarjan syöttöön. Sitä annetaan pari ruokalusikallista päivässä ja ruusunmarja tehostaa MSM:n toimintaa. Rikki imeytyy C-vitamiinin kanssa paremmin. Koska paikalla ei ollut juuri ketään niin ei huvittanut jäädä kovin pitkäksi aikaa. Jotenkin tuo ahdas tila oli ahdistava. Olisin halunnut kaikessa rauhassa kierrellä pisteitä, mutta ne olivat samassa tilassa kuin esiintymislava, joten ei ollut mahdollisuutta kiertää pisteillä ohjelman aikana. Kuitenkin hatun nosto hyvästä yrityksestä ja toivottavasti saavat ensi vuonna laajennettua tapahtumaa ja saavat enemmän näytteilleasettajia ja hieman isommat tilat käyttöön.

Yksi syy pikavisiittiin oli se, että minun oli saatava molemmat hevoset liikutettua ennen kolmea. Laitoin bootseihin jo hokit ja lähdin Iitun kanssa kahdestaan maastoon. Ei olla pitkään aikaan käyty tukkitiellä, joten suuntasin sinne. Iitu oli karmea. (johtunee varmaan viikon lomasta osittain..) Ei olisi halunnut lähteä pihasta ja käänteli jatkuvasti päätään kotia kohti ja muutenkin kiemurteli ja yritti kääntyä kotiin. Heitti myös paljon päätään ihan ylös ja alas ja heitti pikku pukkia käynnissä. Tienreunassa ollut pölykapseli oli aivan karmea ja Iitu otti oikein kunnon sivuloikkaa sen kohdalla ja tanssi hetken paikallaan. Käynti oli jännittynyttä, pää ylhäällä, selkä notkolla jatkuvassa valmiustilassa. Iitu tanssi käynnissä ja välillä mentiin ihan sivuttain. 

Päästiin pois autotieltä metsätielle, jolloin otin ravia. Iitu ravasi nätisti, kunnes yhtäkkiä Iitu nosti pään ihan ylös, peräpää laski alas ja whoosh Iitu syöksyi eteenpäin. Onneksi vain muutaman askeleen. Otin käyntiin ja Iitu sinkoili vielä käynnistäkin pariin otteeseen. Ylämäkeen otin laukkaa, joka ihme kyllä oli mukavan hallittua. Laukan jälkeen ravattiin jonkin aikaa jolloin otin uudelleen laukkaa. Vauhti ei onneksi kiihtynyt liikaa. Otin käyntiin ja Iitu alkoi jo kulkea alhaalla joten annoin löysää ohjaa. Menin käyntiä rauhassa kunnes yhtäkkiä Iitu loikkasi sivulle ja kääntyi laukassa paluusuuntaan. Sain Iitun onneksi kiinni ja käänsin takaisin. Iitu puhisi ja tuhisi ja hypähteli ja tanssi paikallaan. Odoteltiin siinä jonkin aikaa kunnes käänsin rauhallisesti takaisin. Sitten kävi hassu juttu. Iitu ei halunnut mennä kotiin päin. Alkoi vain peruuttaa eikä suostunut menemään kumpaankaan suuntaan. Pyysin kuitenkin uudelleen ja silloin lähdettiin kotia kohti. Mentiin aika pitkään käyntiä kunnes ennen autotietä pyysin erääseen ylämäkeen rauhallista laukkaa ja se sujuikin ihan hyvin. Loput matkasta meni rennosti ja Iitu sai rauhassa pärskiä.

Kyllä Simon kanssa on kymmenen kertaa mukavampaa kulkea, vaikka Simolla onkin omat metkunsa ja kyllä sekin osaa alta juosta jos oikein hätääntyy. Toki sain Iitun kiinni kun se hölmöili, mutta Iitu tuntui ylireagoivan kaikkeen mahdolliseen. Simo oli hirmu onnellinen kun päästiin pihaan, mutta pysyi heinälaatikolla kunnes kutsuin sitä sisälle. Silloin se ravasi iloisesti höristen luokseni. Laitoin Simolle riimun päähän, valjaat selkään ja vein pihalle. Laitoin Simon seisomaan kärryjen eteen ja se seisoin nätisti vapaana paikallaan kun kiinnitin kärryt. Sitten lähdin kulkemaan riimun naru kädessäni ja Simo seurasi nätisti perässä. Haettiin pellolta estepuomit ja tuolit suojaan. Simo sai syödä pellolta vihreää kun kasasin kuormaa. Paluumatkalla otin vielä muutaman olkipaalin kyytiin kun mentiin takaisin tallille. Sitten kävi hassu juttu. Simo ei olisikaan halunnut vielä lopettaa, ei halunnut tulla talliin vaikka siellä odotti herkullinen ruoka. (ruokin hevoset aina liikutuksen jälkeen ja ovat jo oppineet, että kun pyydän ne talliin niin saavat pöperöt) Jonkin aikaa Simo siinä möllötti että "Onko pakko?" ja sitten mentiin sisälle, jossa Simo mutusti ruokansa ruusunmarjalla höystettynä tyytyväisenä.  Että rakastan tuota kaveria <3 Simon kanssa on aina mukava touhuta kaikkea. :)