1 - Simo

joulukuuta 06, 2015

1 - Simo

Joku voi olla sitä mieltä, että eläimiä tai lapsia ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta kyllä minulle tärkein on Simo (jos ei kissaani Naperoa lasketa..) Simo on niin huumorintajuinen ja iloinen kaveri. Simo ei koskaan ole pahalla päällä. Simo hirnuu aina iloisesti kun menen pihalle ja myös hörisee tervehdykseksi. Simo tulee luokseni kun kutsun sitä ja tekee kiltisti mitä pyydän.

Simo ei kuitenkaan ole helppo eikä anna mitään ilmaiseksi. Kohdatessaan uusia ihmisiä, Simo tunkee röyhkeästi iholle ja kohtelee ihmisiä alamaisinaan. Olen myös seurannut kesän mittaan Simolla käyneiden ratsastajien toimintaa kun ovat hakeneet Simoa laitumelta. Jos ei ole heti alusta ollut jämäkkä jo riimua laittaessaan ja taluttaessaan, on Simo kuljettanut ruohotupolta toiselle. Koko tilanne on ollut jo siinä vaiheessa menetetty eikä ratsastuksestakaan ole tullut mitään. Simo on joko seisonut vain paikallaan tai mennyt omia reittejään välittämättä selässä olevasta ratsastajasta.

Simosta voin sanoa, että se on paras kaverini. Simo tykkää touhuta kaikenlaista kanssani ja tulemme hyvin juttuun. Simo on utelias ja kiinnostunut kaikesta, eikä säiky juurikaan. Toki on vaikeitakin päiviä kun mikään ei onnistu, mutta ne johtuu minusta itsestäni. Ei Simo ymmärrä, että miksi tuo on pahalla päällä tai tiuskii.

Simon ja minun yhteinen taival ei alkanut mitenkään mallikkaasti eikä se ollut rakkautta ensi silmäyksellä (onko sellaista ylipäätään olemassa?) Olin etsimässä vuonista ja löysin facebookista ilmoituksen myytävästä vuonohevosruunasta. Sovin treffit ja kävin katsomassa. Muistan kun ajeltiin kaverin kanssa paikan päälle ja pihassa oli _valtava_ hevonen. Olin tottunut että vuonikset oli n. 140 cm molemmin puolin ja vähän sirompia. Tämä kaveri oli todella iso ja herätti kyllä kunnioitusta. Hain ennakkoluulottomasti tarhasta, mutta talliin viedessäni ryntäsi Simo talliin niin, että itse rutistuin oviaukkoon. Kuntoon laitettaessa Simo oli ihan kiltti. Vein hevosen tarhaan, jossa oli tarkoitus ratsastaa ja aloitin alkukäynnit. Yhtäkkiä lensin valtavassa kaaressa kaulan yli selästä. Luulin että Simo oli liukastunut märkään ruohoon. Nousin takaisin ja otin ohjat, tarkoitus oli ottaa ravia ja taas lensin kaaressa selästä. Tällä kertaa vähän jo sattuikin. Simo oli heittänyt kunnon kierrepukilla selästä. Kaverini nousi selkään, koska minun piti hetki vetää henkeä ja kokeili ravissa. Simo liikkui ihan kivasti, mutta oli todella räjähdysherkkä joten irtojuoksutettiin se jolloin nähtiin laukka ja valtavat pukkisarjat. Täytyy sanoa, että tuo kerta oli oikein malliesimerkki hevosen ostosta, että "älä tee näin". En tiedä, mikä minuun meni tai mitä Simossa näin, mutta lähtiessäni totesin ostavani hevosen.

Onneksi sain Simolle paikan Aitotallilta niin yhteinen taipaleemme lähti valvovien silmien alla käyntiin ja sain paljon hyviä nevoja käsittelystä. Alussahan Simo ei noteerannut karsinassa olevaa ihmistä millään lailla vaan litisti seinään ja pyöri ympäriinsä. Tarhasta Simo veti perässään pitkin pihaa. Maastakäsittelin Simoa ainakin kuukauden ennen kuin nousin selkään. Alussa ratsastus sisälsi käyntiä, pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä. Tipuin selästä kyllä lukemattomia kertoja tuossa ensimmäisen puolen vuoden aikana. Tilanne, jolloin Simo sai minut yllätettyä oli kierrepukki pitkin ohjin. Saatoin olla selässä rentona alku tai loppukäynneissä pitkillä ohjilla ja whum! Löysin itseni maasta. Kun aloimme mennä Simon kanssa kovempaa alkoi pukittelun lisäksi sinkoilu. Esimerkiksi ravattiin rauhallisesti pitkää sivua kevyessä ravissa ja Simo saattoi syöksyä suoraan sivulle, kohti kentän keskiosaa ja heitteli pukkeja. Välillä oli itku lähellä ja mietin jo että en voi pitää Simoa, minun on pakko myydä se kohta. Miksi ostin hevosen, jolla ei voi edes ratsastaa?

Onneksi sitkeä työ tuotti tulosta ja yhteistyö Simon kanssa alkoi sujua. Simo alkoi myös luottamaan ja tottelemaan. Tästä kaverista voi todellakin sanoa, että ei anna mitään ilmaiseksi. Simolla on ollut myös tapana testata johtajuutta aika ajoin. Olen aina ollut enemmänkin kaveri Simolle ja olen halunnut, että minun kanssani on mukavaa ja turvallista. Simo silti silloin tällöin kokeilee, että mitähän tuo tuumaa jos syksyn tuohon ruoholle syömään taluttaessa. Ei muuta kuin tiukka nykäisy narusta niin ei syöksy ja unohtaa moiset hölmöilyt.

Vaikka Simolla ratsastaisi nykyään jokin outo henkilö niin usein riittää se kun olen lähellä ja Simo käyttäytyy hienosti, eikä yritä mitään metkuja. Simo on myös ihaltavan rauhallinen lasten ja aloittelijoiden kanssa, Ikään kuin tietäisi, että nyt pitää olla nätisti. Kokeneempia ratsastajia Simo testailee heittämällä perää ilmaan silloin tällöin.

Olen todella onnellinen, että ostin Simon kehnosta koeratsastuksesta huolimatta. Nyt meillä on yli 2 vuotta yhteistä taivalta takana, enkä vaihtaisi tuota aikaa mihinkään. Kokosin tähän kuvia parhaista hetkistä;