On "rankkaa" olla hevonen

Tänään lintujen laulaessa ja auringon vielä lämmittäessä jäin päivän lopuksi vielä seuraamaan hevosten puuhia. Yleensä kun menen hevosten luo alkaa hörinä ja pyöriminen, mutta sitten kun siinä jonkin aikaa on ja ne toteaa, että höh, ei se nyt tuonutkaan ruokaa.. niin tottuvat läsnäoloon ja jatkavat omia touhujaan. Viime viikolla lähes aina kun olen mennyt katsomaan hevosia, on molemmat maanneet maassa auringossa. Erikoista että molemmat pötköttää samaan aikaan. Yleensä aina yksi hevonen pitää laumassa vahtia kuin muut nukkuu. Mutta mukavaa että kokevat olonsa niin turvalliseksi, että voivat molemmat pötköttää rauhassa! :)







Iitu sai uuden ratsastajan lauantaina! Suoraan sanottuna, olen aika huono ratsastamaan Iitulla. Iitu toimii täysin eri lailla kuin Simo ja menee aina hetki kun hoksaan että ai tän kanssa piti tehdä näin.. Iitu on äärimmäisen herkkä ja toimii lähes olemattomilla avuilla. Minä taas olen aina tottunut ratsastamaan eteen kun olen mennyt enimmäkseen laiskoilla hevosilla (pääasiassa Simolla..) Ratsastan Iitulla edelleen kerran tai pari viikossa ja Marika käy ratsastamassa kerran viikossa silloin kun ehtii. Menin itse Simolla edeltä ja Iitu toimi hienosti Marikalla. Totteli pienimpiäkin apuja ja piti välimatkan Simoon, eikä hätääntynyt, vaikka oltiin Simon kanssa välillä aika kaukana. Itse touhuan Iitun kanssa sitten enemmän muuta, kun voisi olla aika tylsää jos aina ratsastetaan. Iitu on kuitenkin vasta neljä niin haluan pitää työnteon monipuolisena ja mielekkäänä.

Lauantaina laitettiin myös uusi turpis. Vähän joutuu tekemään lisää reikiä kun ei ihan istunut. Kuolaimia Iitu mutusti tyytyväisen oloisena :)






 

Tänään taas ohjaajoin Iitua ja otin ohjelmistoon myös äänet takaa. Kävelin ensin ihan vaan perässä jutellen samalla Iitulle ja sitten aloin laahata jalkoja ja potkia soraa, josta tuli ääntä. (Meille tuli pihatielle suodatinkangas ja uusi kerros soraa, koska tie oli aivan kuravelliä..) Iitu ei onneksi juurikaan välittänyt. Korvat kääntyili kyllä mutta muutoin jatkettiin eteenpäin. Mentiin vartin verran käyntiä edes takas pihatiellä. Iitu päästeli samoja väsyneitä ääniä kuin yleensä lenkin päätteeksi. Taisi lämmin ilma vaikuttaa asiaan.




Iitun jälkeen taluttelin Simoa suitset päässä pihatiellä ja metsässä. Simo on aika kamala taluttaa suitset päässä kun lähtee jyräämään ohitse tai puskee hirmuista vauhtia kättä vasten. Riimun kanssa Simo tosin on aika kiva taluttaa. En tiedä miksi sitten kun laittaa suitset alkaa sellainen jyrääminen. Noh tuota nätisti kulkemista me nyt harjoitellaan. Väistätin Simoa myös maasta käsin molempiin suuntiin niin että Simo astui takajaloilla ristiin.

Simo malttoi kuitenkin poseerata näin nätisti;





Huomaa maha! Missä se on? On tehnyt pihattoelämä ja säännöllinen liikutus tehtävänsä vaikka onkin ollut toisinaan vapaalla heinällä. Nyt annan taas 3 x päivässä heinää kun on lämpimät kelit. Nuo muuten tykkäävät pikkupaaleihin pakatusta kuivasta heinästä paljon enemmän kuin pyöröpaalissa olevasta, muoviin pakatusta esikuivatetusta heinästä.

Nyt kun karvaa lähtee niin nuo hankaa itseään ihan mahdottomasti puihin ja kaikkeen mihin nyt voi rapsuttaa. On vaivalla kasvatettu otsatukka kohta ihan pilalla. Täytynee letittää se kiinni, josko säilyisi. Ja sama juttu hännässä, tyvi on pelkkää lyhyttä jouhea kun rapsuttelevat oikein antaumuksella. Harjalla ei niin väliä ole vaikka ovat senkin hanganneet kun sen pitääkin olla lyhyt ja muotoilen sitä jatkuvasti. Tässä vielä kaverukset tarhassa ja rapsuttelemassa itseään;



Simo löysi hyvä paikan hinkata peppuaan. Oikein nauratti kun kaveri hinkkasi itseään huulet tötteröllä kun nautti niin paljon. Näytti ihan kamelilta!




Tällä viikolla käydään vähän maastolenkeillä ja pidetään välipäiviä. Sunnuntaina tuleekin kengittäjä kengittämään Simon ja vuolemaan Iitun. Iitua en laita vieläkään kenkään kun sillä on niin hyvät kaviot. Pyrin pitämään mahdollisimman pitkään kengättä. Simo on pakko pitää kengässä toistaiseksi ettei kaviot murene. Simolla on kyllä kavionlaatu parantunut huomattavasti oikea kengityksen ja ruokavalion myötä. Kavio pidetään kesäisin kosteana ja lisäksi syötän molemmille biotiinia. Kengittäjä sanoi, että tällä kertaa Simolle saa laittaa jo kokoa 5 olevat kengät! (ostaessani Simon koko oli 3 ja kaviot murentuneet) Melkoiset lapiot nuo Simon jalat. Iitun kengänkoko olisi ehkä 1... Muutoin en ole vielä päättänyt, lyödäänkö jo kesäkenkään. Olisi ehkä liian optimistista, mutta hokeilla Simo kompuroi ihan mahdottomasta. Ellei sitten laita jotain nurmihokin tyyppistä pientä hokkia...noh täytyy kysellä kengittäjältä :)

Kommentit

Suositut tekstit