Hyvä päivä

Sää tänään on karmea kuin mikä. Siitä huolimatta liikutin molemmat. Iitu ja Simo on olleet oikeastaan koko ajan yhdessä siitä asti kun Iitu palasi kotiin. Olen toki talutellut niitä erikseen pihapiirissä, siten että on menty jonnekkin metsän tai talon taakse toiselta piiloon. Reaktio on ollut aina sama, hirnuntaa, hörinää ja tarhaan jäävä laukkaa ympäri tarhaa kunnes toinen tulee takaisin.

Tänään oli tarkoitus ottaa Iitu ensin käsittelyyn, mutta avatessani pihaton oven, oli Simo ensimmäisenä vastassa ja lähti seuraamaan minua, joten en raaskinut olla ottamatta sitä ensin. Laitoin Simolle varusteet ja pidin pihaton ovea auki. Oviaukossa on köysi estämässä Iitua rynnimästä sisälle. Iituhan laukkasi pihattoon ja ulos ja pihatossa sisällä heitti korkeat pukit muutamaan otteeseen ja kun oli tarpeeksi riehunut jäi oviaukkoon mattojen väliin kurkkimaan pihalle.

Simon kanssa kuljettiin pihatietä ristiin rastiin ja Simo vaikutti aika energiseltä, mutta keskityttiin kuunteluun ja otettiin vain muutama lyhyt hölkkäpätkä pihatiellä. Iitu laukkasi aidan viertä hirmuista vauhtia ja pelkäsin jo että koska liukastuu kurassa. Simo on oppinut äänikomennot niin hienosti että kun sanoin ravissa prrr.. pysähtyi kaveri kuin seinään! Minulla oli löysät ohjat ja länkkäri, joka esti minua onneksi notkahtamasta eteenpäin. Tarkoitus oli sanoa käyntiin, mutta ajatuksissani pyysinkin pysähdystä, ja whum! Siihen pysähtyi suoraan ravista! Simostahan tulee mainio western -heppa! :) 

Kokeilin myös Iitulle huvikseni western satulaa ja ajattelin että Iituhan hukkuu siihen. Yllättäen satula ei ollutkaan niin iso kuin luulin, eikä edes keikkunut. Sain satulaan myös takavyön kiinni, mikä ei ole koskaan mahtunut Simolle! Lyhyemmän vyön tuohon voisi kyllä vaihtaa, kun nykyinen neopreeni vyö tulee aika ylös.

Otin Iitun pihalle, kiristelin vielä vyöt ja nousin selkään. Iitu taas hyöri ja pyöri alkuunsa ennen kuin malttoi rauhoittua. Nousen selkään vasta kun Iitu on rauhallinen. Kun Iitu on vihdoin paikallaan, odottaa se kyllä nätisti kun nousen selkään ja lähtee liikkelle vasta merkistä. Mentiin Iitun kanssa myös edes takas pihatiellä ja otettiin pysähdyksiä. Iitullakaan ei juuri tarvinnut apuja ja ihan kevyet merkit ohjilla saivat kääntymään tai pysähtymään. Kun lähdettiin käynnistä liikkeelle tapahtui se ilman pohjetta, kevyellä maiskauksella. Otettiin Iitun kanssa pari pikkupätkää ravia ja kun Iitulla alkoi tahti kiihtyä kevyestä hölkästä vauhdikkaasti tikkaavaan raviin pyysin sen käyntiin, tehtiin muutama rento käännös ja lopettelin. 

Turpiskin meni vinoon satulavöiden kiristyshässäkässä..

Tämän päiväinen harjoitus oli molemmille kevyt ja helppo ja päättyi hyvällä mielellä. Aina ei tarvitse mennä hikilenkkiä vaan kun mielentila on oikea, voi keskittyä rauhassa tekemiseen ja oppimiseen. Tuli taas sitä yksin oloakin harjoiteltua. Tänään Iitu oli oikein mukava käsitellä! Tosin johtui varmaan siitä että se päästeli höyryt pihalle sillä aikaa kun ratsastin Simoa.