Metsäretki ja kömmähdys

13.10. Iitun ratsuttaja sairastui, joten jatkoin omatoimisesti harjoituksia. Ihan hyvin sujuu, pääsen selkään, eikä Iitua haittaa se. Iitua kyllä jokin ärsyttää koska se alkaa kuopia välillä etujalallaan kun olen selässä. Tänään kuljettiin jo parinkymmenen metrin pätkä kun istuin selässä. Iitu ei enää lähde peruuttamaan pohkeesta, vaan liikkuu eteenpäin. Iitu seisoo nätisti myös paikallaan kun laskeudun selästä. Iitu saa huimasti kehuja ja rapsutuksia. Olen noussut selkään jakkaralta, koska voisi olla epämiellyttävää Iitulle näin alussa jos kiipeisin satulaan. Tänään kävi pikku kömmähdys. Laitoin jakkaran vaihteeksi oikealle puolelle ja siitä oli tarkoitus nousta selkään. Samalla kun sain jalan polveen asti nostettua yli, keikkasi jakkara ja tipuin niin että jäin ensin roikkumaan jalastani kuin marakatti kunnes tömähdin selälleni maahan.. Koko episodin ajan Iitu oli nätisti paikallaan vaikka olisi voinut tallata minut jalkoihinsa.

Käytiin Simon ja Rasmuksen kanssa lauantaiaamuna metsässä etsimässä uusia reittejä. Kaikki polut tuntuivat päättyvän tyhjään. Yksi polku päättyi vanhalle hakkuuaukealle, joka oli todella märkä ja upotti. Päästin ohjat kokonaan  irti ja annoin Simon johdattaa meidät turvallisesti pois. Simo vanhana vaellushevosena nuuhki reitin ja veikin meidät turvallisesti tielle. Oli oikein mukavaa ja rentoa, mutta Simo ressukka oli hiessä rankasta kiipeilystä ja rämpimisestä. Kahdeksan kilometrin lenkki sisälsi pääosin käyntiä, tiellä otettiin pari pientä ja rauhallista ravipätkää. Oli todella mukavaa vaihtelua rämpiä metsässä ja taisi Simokin tykätä vähän haasteellisemmasta reitistä. Yleensä kun mennään sileitä teitä, jotka myös sisältävät ylä ja alamäkiä.