Sinkoilua... (taas)

21.08. Simo on ollut aika kamala viimeaikoina. Jonkin aikaa lenkkeiltiin sen kanssa jo ihan hyvin kahdestaan, mutta nyt se on alkanut hirnua Iitun perään heti kun lähdetään pihasta. Tämä vain silloin kun käännytään oikealle pihatieltä. Kun käännytään vasemmalle niin Simo kulkee ihan normaalisti, mitä nyt vähän hidastelee.

Olin päässyt jo maastoilun makuun, kunnes viime lauantaina mentiin Simon kanssa sellainen 7 km lenkki, jonka kuljettu ennenkin. Jostain syystä heti kun lähdettiin pihasta alkoi Simo hirnua kimakasti Iitun perään ja kulki pää korkealla. Sain sen kuitenkin eteenpäin ja vähän jopa ravattiinkin. Hirnunta loppui vasta noin kilometrin, kahden jälkeen kun päästiin asfalttitielle. Siellä Simo kulki oikein nätisti ja vaikka kuljettiin hevostilojen ohi, ei se kummemmin jäänyt tuijottamaan muita hevosia. Asfalttitie päättyi ja käädyttiin hiekkatielle, josta on kotipihaan reilu kolme kilometriä. Kun oltiin jotain 20 metriä kuljettu, kuului edessä olevasta pihasta moottorisahan ääni. Simo alkoi jännittää ja hidastella. Rohkaisin Simoa kulkemaan eteenpäin. Erään talon pihassa mies sahasi polttopuita hieman pensaikon takana. Ääni loppui vähän ennen kuin oltiin kohdalla ja oltiin ohittamassa pihaa kunnes mies heitti halot pressun päälle ja siitä kuului melkoinen pamaus. Simo pomppasi ja käännähti kannoillaan ympäri ja lähti painamaan täyttä laukkaa tulosuuntaan, asfalttitietä kohti. Itselläkin sydän hakkasi kahtasataa ja jalustinkin oli tipahtanut jalasta, mutta yllätyin, miten paljon aikaa oli toimia. Kaikki tapahtui ikäänkuin hidastetusti vaikka Simo laukkasi kovaa vauhtia ja aloin ravistella ohjia, eli nykäisin tiukalle ja päästin heti löysäksi. Näin sain Simon huomion ja Simo pysähtyikin noin 15 -20 metrin jälkeen, jolloin käänsin sen takaisin. Nyt mentiin puhisten ja tuhisten käyntiä pelottavan paikan ohi ja Simo yritti rynnätä raviin, mutta pidin sen käynnissä. Kaikki meni jo ihan hyvin ja jonkin matkan päästä nostin ravin, jotta Simo voisi rentoutua.  Simo ravaili, ei ehkä rennosti mutta jo rauhallisemmin. Sitten tultiin tutun ratsutilan kohdalle, ja edessä tien vieressä oli hevosten tarhat joiden ohi on menty useita kertoja, eikä Simo ole juuri edes vilkaissut muita. Nyt Simo iskit jarrut pohjaan ja alkoi peruuttaa kun yritin ajaa sitä eteenpäin. Ei auttanut vaikka kuinka annoin raipasta persuksille, Simo ei tuntenut iskuja. Simo peruutti ja peruutti vaikka kuinka antoi ohjaa ja ravisteli ja vaikka mitä ja peruutti lopulta ojaan, josta pomppasi ylös. En käsitä mikä sen sai kauhun valtaan, ei se ennen toisia hevosia ole pelännyt. En voinut antaa Simolle periksi, joten kysyin pihassa olevalta henkilökunnan jäseneltä, voisinko kiertää pihan kautta. Hän oli hieman nihkeänä, mutta sanoi, että nurmikolla tien vierustaa voin mennä, mutta ei saa mennä tarhojen lähelle. Sain kuin sainkin Simon etenemään tien vierustaa nurmikolla ja ohitettiin hevoset rauhassa. Loppumatkan menikin hyvin.

Luultavasti Simon ahdistunut mielen tila oli syynä vaikeuksiin. Simoa ahdisti ensin kun joutui yksin, sitten pelästyi ja joutui vielä menemään pelottavan kohdan ohi, jolloin oli jo valmiiksi säikky ja alkoi kuvitella kaikenlaista.

Tässä video Danista laukkaamassa Simolla, kun oltiin samalla reitillä Simon ja Iitun kanssa lenkillä. Unohdin liittää sen aiemmin blogiini;

Lähdin sunnuntaina uudelleen lenkille tarkoituksena mennä ne pelottavat kohdat. Noh, tällä kertaahan ne eivät olleet ollenkaan pelottavia kohtia. Simo ei pelästynyt edes vaikka fasaani lähti viereisestä ojasta lentoon kun oltiin melkein kohdalla tai kun kettu rynnisti edestä karkuun tietä pitkin.

Tässä kuvaa kun harjailin Simoa ja Iitua. On niillä melkoinen koko ero ja nyt huomaa punahallakon ja ruunihallakon värienkin erot.

Toissapäivänä oli hyvin tuulinen sää. Jostain syystä tuona päivänä oli lennellyt paljon lentokoneita, pienkoneita ja hornetteja lähistöllä. En tiedä miksi silloin oli liikennettä. Myös pamauksia/laukauksia kuului silloin tällöin. Hevoset eivät kuitenkaan vaikuttaneet tavallista levottomammilta. Laitoin Simolle länkkärin selkään ja lähdin lenkille. Mentiin taas oikelle pihatieltä ja Simo alkoi heti huudella Iitun perään. Ajattelin päättäväisesti vain jatkaa kun kyllä se huutelu joskus loppuu. Simo oli todella hermostunut kun kuljettiin ja potkaisi toisella takajallallaan ilmaakin. Käänsin pienemmälle tielle ja ravattiin. Naapuritallin hevoset olivat laitumella, mutta Simo ei välittänyt niistä. Hirnui vain Iitun perään eikä vastausta kuulunut. Tällä kertaa päästiin uudelle reitille, mukavalle metsätielle. Pahaksi onneksi siellä kuului laukaukset kovaa ja Simo alkoi pysähdellä ja kääntyi takaisin ja lähti ihan käynnissä puskemaan ohjaa vastaan. Koska Simo ei saa kääntyä omasta halustaan ravistin taas ohjia ja otin sitä kuulolle. Jos kerran annan periksi niin sitten on peli menetetty. Pysähdyttiin, rauhoituttiin ja sitten alettiin ravata ja nostettiin laukka. Simohan lähti oikein innokkaasti painamaan reipasta laukkaa. Yleensä Simon laukka on sellaista löntystelyä ilman kirittäjää, että joutuu kehottamaana eteenpäin jokaisella askeleella. Okei, nyt syynä on varmaan iso mahakin ja Simo on saanut lomailla aika paljon tänä kesänä. Laukattiin naapurin hevostarhan luo ja taas Hirnuttiin Iitulle. Sitten kannustin Simon uudelleen laukkaa kun vielä oli "pikkutietä" jäljellä ja hiljensin raviin naapurin pelottavan lammasaitauksen lähellä. Liityin hiekkatielle, jossa kulkee myös autoja. Näin että oikealla kaukana oli kaksi autoa kääntymässä tälle hiekkatielle ja aloin ottamaan Simoa kiinni tarkoituksena odottaa, että autot menee ohi. Noh, Simohan siitä suivantuneena heitti kaksi pukkia ja lähti painamaan täyttä laukkaa omaa  pihaa kohti. Tässä on siis etäisyys noin 400 metriä omaan pihaan. Ensin ajattelin, että otan Simon kiinni ja käyntiin että autot pääsee ohi. Sitten ajattelin että Simo on nyt sellainen kiukuttelija, että parempi laukata alta pois, niin autot saavat ajaa rauhassa. Ajoin Simoa eteenpäin ja kun se kotipihan nähdessään alkoi hiljentää raviin kannustin sen uudelleen laukkaan. Hävetti, sillä autot tulivat nyt ihan meidän takana ja itse laukkasin keskellä tietä niiden edessä 30 km/tunnissa kun ne olisivat ajaneet 50 km/tunnissa. Autot olivat takanamme max 100 metriä, joten päästiin pois alta ja mentiin loppukäynnit pihatiellä. En ymmärrä miksi Simoa on yhtäkkiä alkanut ahdistaa jos lähdetään yksin lenkille ja miksi se kiukuttelee.

Luulen että Iitu on helpottunut niistä yksinäisistä hetkistä, koska ei se hirnu Simon perään tai edes vastaa Simolle. Simo tunkee muutenkin kokoajan Iitun omaan tilaan, eikä anna edes syödä rauhassa. Otetaan esimerkkinä se, että Simo on syömässä heinää. Toisella puolella tarhaa Iitu alkaa nuolla suolakiveä. Simo tulee heti nuolemaan suolakiveä ja häätää Iitun pois. Vaikka sillä ei olisi ollut mitään tarvetta nuolla suolakiveä. Toinen hyvä esimerkki on kun tuodaan uusi pyöröpaali tarhaan. Simo valtaa koko paalin. Kun Iitu syö paalin toiselta puolen heinää, kiertää Simo paalin ympäri ja häätää pois. Sitten Iitu menee sille puolelle missä Simo ensin söi. Ja Simo kiertää taas paalin ja häätää pois. Tätä jatkuu jonkin aikaa kunnes "parhaat palat" on syöty. Tai siis Simon mielestä muutama hyvä korsi päältä on syöty. Käydäänkin Iitun kanssa välillä ihan rauhassa syömässä herkullista ruohoa, niin että Simo jää tarhaan huutamaan perään. :)