Metsälenkillä

24.08. Käytiin eilen Simon kanssa metsätiellä lenkillä. Oltiin aiemmin menty vain hieman alkua, mutta nyt oli tarkoitus mennä tien loppuun saakka, katsomaan kuinka pitkälle tie jatkuu. Simo hirnui tuttuun tapaansa kun käännyttiin pihatieltä oikealle ja viskoi tyytymättömänä päätään. Muutoin kaveri meni rauhassa eikä enää välitä lampaista. Simo olisi halunnut jäädä seisoskelemaan naapurin hevosaitauksen kohdalle mutta patistin eteenpäin, jolloin herra taas alkoi viskoa tyytymättömänä päätään, mutta kulki kuitenkin eteenpäin. Ravailtiin metsätiellä rauhassa, sillä siellä ei yleensä autoja kulje. Bongailin Simon selästä samalla, näkyisikö kanttarelleja tai hyviä puolukkapaikkoja. Kuljettiin aika pitkälle kunnes vasemmalta puolen metsästä alkoi kuulua melkoinen rytinä. Se ei ollut mikään marjastaja, eikä kyllä jääty katsomaan mikä sieltä tulee. Simo käännähti ympäri ja lähti hiippailemaan pois päin. En siinä vaiheessa alkanut kouluttamaan vaan annoin mennä, sillä muistin että jos hevonen kohtaa esimerkiksi karhun, kääntyy se ympäri, hiipii hiljaa pois kunnes sopivan matkan päässä karauttaa laukkaan. Niinhän me nytkin tehtiin, tultiin melkoista vauhtia takaisin päin ja minä oikestaan nautin kunnon laukasta ja annoinkin Simon painaa ihan löysällä ohjalla. Vasta kun tultiin naapurin tilan kohdalle hiljennettiin raviin ja otin käyntiin. En tiedä mikä metsässä rymisteli, olisiko ollut hirvi vai peura, mutta parempi olla varovainen kuin jäädä katselemaan. Kun oltiin naapurin lammasaitauksen kohdalla hirnahti Simo kimakasti, ikäänkuin huutaakseen Iitulle, että hän on tulossa kotiin. Simo otti muutaman raviaskeleen, mutta pidin käynnissä, ettei viime kertainen laukkaepisodi toistu ja Simo ei opi, että heti kun koti näkyy niin rynnätään pihaan. Oli oikein mukava lenkki ja Simo kuunteli nätisti vaikka protestoi välillä päänheilutuksella.



Iitulle laitoin valjaat päälle ja kokeiltiin ohjasajoa. Tilasin oikein valjakkovaljaat viljarilta, mutta niissä kestää vielä jonkin aikaa ennen kuin saapuvat. Nyt laitettiin tälläiset silavaljaat selkään. Rintaremmi toimii pikalukoilla, mutta siloissa ei ollut paikkaa mihin kiinnittää, joten laitoin mahavyöhön. Samapa tuo ohjasajossa on, saapahan vähän tuntumaa, miltä valjaat tuntuu. Iitu ei kyllä millään malttanyt keskittyä ja ohjasajomme oli suorastaan katastrofaalista räpellystä. Mehukasta ruohoa oli joka puolella ja Iitu kulki pää maassa, josta sain kiskoa sen päätä ylöspäin. Iitu peruutti ja kääntyili miten sattuu. Sitten kun saatiin yksi hyvä pätkä kuljettua suoraan niin lopetin siihen.



En malta odottaa että kaura on puitu, niin rajaan kentän sänkipellolle! Siellä päästään maastakäsittelemään ja juoksuttamaan rauhassa...jos eivät kauran korsia syö....

Ai niin, meinasin unohtaa sen tärkeimmän jutun, eli eilen Simo ja Iitu päästettiin ensimmäistä kertaa pihattoon! Pohjalla on näin alkuun turvetta kunnes lisään päälle olkipatjan. Pihattoon meneminen ja sieltä poistuminen oli helppoa, eikä hepat tuntuneet välittävän vaikka eivät aiemmin olleet olleetkaan pihatossa. Ovesta puuttuu vielä liuskat, mutta ihan hyvä että tottuvat ensin kulkemaan sinne. Simo valtasi ihan äijänä pihaton heti itselleen ja jäi oviaukkoon päivystämään, että Iitu ei tule sisälle. Kyllä Simo Iitunkin sitten lopulta päästi, kun oli tehnyt selväksi, että tämä pihatto kuuluu hänelle.



Kommentit

Suositut tekstit